Tässä otantaa kalenterista:
Huomenna torstaina samppanjaa Ravintola Töölönrannassa, ylihuomenna perjantaina viiniä Espoon Golfissa ja sitä seuraavana päivänä lauantaina vaikkapa olutta (tai jotain) kaivopuiston ilmaiskonsertissa. (Korjaus, siis sunnuntainahan se oli)
Näillä suunnitelmilla eletään. Tänään kävin Basen terassilla, ja sen jälkeen William K:ssa parin ystävän kanssa.
Mitäs vielä kalenterissa... Ai niin, kuun lopussa on Raumanmenen Juhannus. Oksettaa kyllä se Pamela Andersson, en haluais lainkaan törmätä siihen. Jos törmään, sen on parasta olla mukava ja fiksu.
Mietinpä vaan tässä muuten ihan tunne-elämää...
Kun sitä on niin kauan elänyt jollain tapaa, kuinka nopeasti sitä on valmis tekemään muutoksen ja ryhtyä elämään toisenlaisesti?
Jos sydän on revitty kehosta irti, sen päälle tallottu, syljetty ja muutenkin vaan tuntuu siltä että ei koskaan enää voisi elää onnellisena, niin eihän sen välttämättä tarvitse olla niin kurjaa loppuelämän!
Tajusin että kaupassahan myydään elimiä melko halvalla. Kieltä, maksaa, munuaisia, sydäntä!
Ostankin sian sydämen, ja voin olla jälleen onnellinen. Ehjä! Sika.
Minusta tulee sitten sikamaisen ihana mies. Sellainen söpö Wagner.
Ehkä alan parantua. Ehkä en.