IRC-Galleria

Heräsin tässä huonosti nukkuneena ja aloin miettimään uskonnonasioita.
Menin aamupytylle ja pohdiskelin kaikenmoista.

(Melko) Lyhyesti kiteytettynä:
Silloin 2000-2500 vuotta sitten ihmisten elämä oli tosi paljon yksinkertaisempaa, ei millään tapaa helpompaa, mutta selkeviivaisempaa. Hankit päivittäisen ruuan itsellesi, sekä vaimollesi ja lapsillesi. Jos perhettä ei ollut, hankit myös sellaisen.

Vaihtoehdot pukeutumisessa, opiskelussa ja matkaamisessa olivat erittäin niukat. Elämä oli, kuten jo sanoin, yksinkertaisempaa.
Perustarpeet tyydytetyiksi, niin se siinä.

Siihen aikaan viisailla oli aikaa pohdiskella yhdessä elämän syntyä, maailmankaikkeutta ja ihmisen suhde-elämän aikana esille tulleita ongelmia.

Elettiin aikaa, jolloin tiede oli lapsenkengissään. Uskottiin vakavasti, että maa on litteä, jos edes ymmärrettiin, että kuinka suuri maailma oikeasti on. Uskottiin, että taivaankappaleet olivat jumalia, ja niitä piti palvoa. Uskottiin vähän sitä sun tätä.

Jokainen kansa on halunnut antaa selityksiä ilmiöille ympärillään. On tiirailtu taivaalle, on tihrusteltu kasvien ja eläinten sisälle, on tapettu ihmisiä ja on tehty hyviä tekoja.
Usean sadan vuoden ajan on sitten kerätty kasaan ihmisten koostettuja ajatuksia, ja on muodostettu uskontoja, jotka selittävät ihmisille elämän vaikeat kysymykset siten, että niistä löytyy lohdutusta arkeen.

Tutkimusmenetelmät eivät vaan silloin ollet hirveen monipuolisia tai tarkkoja. Suurpiirteisiä asioita kerrottiin maailman synnystä, ihmisen kehittymisestä ja kaikesta muustakin.

Tämä rauhoittaa kansaa, kun selityksiä on saatavilla, ja samalla myös hyvät perustelut ihmisen lisääntymiselle, parisuhteen uskollisuudelle, kuolevaisuudelle, ja mitä löytyy kuoleman tuolla puolen jne.

Uskonnot ovat vanhentuneet. Ei tietenkään kokonaan, mutta ne tyydyttävät vain sen yksinkertaisen ajan yksinkertaisia perustarpeita.

Olemme kehittyneet niistä alkuajoista. Tiede ja muut elämän ongelmat ovat tulleet, ei syrjäyttääkseen historiaamme ja uskontoamme, vaan täydentämään niitä.

Emme voi unohtaa menneisyttämme, se olisi meidän kaikkien tuomioksi. Kyllä ihminen silloinkin osasi ajatella.
Nyt kun meillä on paljon laajempi näkemys kokonaisuudesta (mm. bio- ja geotutkimukset maailmanlaajuisesti, satelliitit, vedenalaiset kuljetusvälineet) tiedämme mitä maailma on, ja mistä se koostuu.

Ylimystiselle Jumalanhahmolle on joskus vaikea löytää sijaa, koska nykytiede osaa melko hyvin selittää kaiken ympärillämme. Ei tietenkään kaikkea, mutta hyvää vauhtia etenemme ymmärtämään sen asian, jota kauan olemme pohtineet:

Mitä on elämä, ja miten se syntyy?

Minua ihmetyttää kovasti se, mitä esim. Kristinuskoisella on pelättävää kun tiede tutkii ja pohdiskelee tämmöisiä asioita, ja yrittää selvittää juuremme.
Jos tiede syrjäyttää Jumalan olemassaolon, menevätkö heidän elämänsä hukkaan? Tuleeko meistä masentuneita ja vihaisia, kun huomaammekin, että emme olisikaan kuolemattomia?

Vai eikö se olisi ilon asia, jos tiede vihdoinkin voisi todistaa ihmisen uudelleensyntymisen, ja kaikkivaltiaan Herran läsnäolon.

Ihmisillä on mielenkiintoa tutkia ja selvitellä, joten annetaan ihmisen tutkia ja selvitellä, ja muodostaa jatkuvasti päivittyvä usko maailmankaikkeudesta!

Minä uskon, että jonain päivänä tutkimalla itseämme ja koko maailmaamme (ja kenties paljon kauempaakin), löydämme jonkun totuuden, joka kuitenkin osoittautuu vääräksi 2000 vuoden päästä.

Aamen.

Tässä nyt oli viiden minuutin pohdintani ainesta, enpä nyt jaksaisi kirjoittaa enempää, ku pitää töihinkin päästä.