IRC-Galleria

Harmittaa se, että aina ei ehdi kirjoittamaan ajatuksiaan siihen tahtiin kun niitä kertyy.

Aamulla oli kiire töihin, ja töissä on nyt kiire tehdä töitä.

Töiden jälkeen on kiire rentoutua.

Kiire painaa aina päälle länsimaissa!

Onneksi on olemassa näitä kiireettömiäkin ihmisiä, kansoja sekä valtioita ja varsinkin uskontoja (viitaten edelliseen päiväkirjamerkintääni), jossa elämä todellakin on vielä sitä alkukantaista puurtamista, ettei tartte miettiä mikä paita tänään laitetaan päälle, ja miksi joku parfyymi maksaa enemmän kuin toinen, ja kannattaako sitä autolla tänään ajaa, vai ottaako ekologisemman vaihtoehdon?

Ihmiskunnan ongelman luonteet ovat pohjimmiltaan samat. Vieläkin ihmiset miettii, montako lasta sitä jaksaa hankkia, mutta kaiken tämän alkeellisen päälle on lisätty vielä murheet kasvihuoneilmiöistä ja asioista, joihin emme yksin suoraan voi vaikuttaa. Globalisoitunut talous ja liikkuvuus vaatii, että saamme kehiteltyä globaalin eettisen ohjeistuksen. Siihen emme koskaan tule, jos kiistaa uskontojen ja kansakuntien välillä on suuressa mittakaavassa.

Elämä oli ennen, ei parempaa vaan helpompaa, kun kaikki tekemämme teot vaikuttivat rajatusti lähiympäristöömme. Uskonto joka ei kanna eikä näe kauemmas kuin oman suvun napoja ruokkivana, ei voi menestyä pitkällä tähtäimellä tässä suuressa maailmassa, koska olemme väistämättä kasvaneet ulos vanhoista tavoistamme.

May the force be with you.

Yhdistäkäämme sielumme ja planettamme.

P.S
tämä oli siis jatkoa edelliseen kirjoitukseeni, jonka saa lukea myös.