Miten yksi, lähestulkoon täysin tuntematon ihminen voi saada näkemään asiat niin eri tavalla? Pienet asiat, joita yleensä pitää niin merkityksettöminä tuntuu äkkiä tärkeiltä ja kauniilta.
Vesipisarat ikkunassa, salamat taivaalla kovan ukkosmyrskyn aikana, puiden lehtien silmut aikaisin keväällä, kun luonto alkaa herätä eloon. Mikä on kauniimpaa kuin nuo ja monet muut asiat, mitä luonto meille tarjoaa?
Aina puhutaan siitä, miten paha ja julma maailma on ja kaikki näyttää silmien edessä rumalta ja väärältä, jotenkin rikkinäiseltä. Ehkä se menee niin, että sitten kun elämä lähenee loppuaan ymmärtää lopulta sen miten kaunista kaikki todella on; en tiedä.
Pitäisi hetkeksi pysähtyä aina miettimään sitä tosiasiaa miten paljon kaunista maailmassa on, miten paljon kaunista maailmalla on tarjottavana.