Tiistaina tuli ero kumppanini kanssa.
Ilmeisesti se että halusin normaalin suhteen missä vietetään aikaa toisten kanssa ja ollaan lähekkäin tai YLIPÄÄNSÄ pidetään yhteyttä, oli hänen mielestään nurkkaan ajamista.
Ja olen aivan alusta asti kehoittanut häntä puhumaan minulle asioista ja kertomaan murheistaan ja mitä hän ajattelee.
Sillä olisimme välttyneet tältä, jos hän olisi kertonut että olen liian lähenteleväinen, ja muitakin asioita.
Mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, oikeastaan tunnen oloni paljon paremmaksi ja tasapainoisemmaksi yksinäni.
Olen ajatellut jo pidemmän aikaa että miksi olen suhteessa jossa minulla on enemmän paha mieli kuin hyvä mieli, vaikka rakastin häntä ja tunsin että olimme sielunkumppaneita. En minäkään kaikkea kestä.
Tänään oli päivä kun Tasa-arvoinen avioliittolaki äänestettiin vihdoin läpi, ei minulle siitä enää mitään hyötyä ole.
Onhan se mukava että olisi mahdollisuus mennä naimisiin, tuskin sitä koskaan käytän sillä en enää löydä ketään joka rakastaisi minua.
En tiedä haluanko edes...
Jotenkin olen vapaamman ja rennomman oloinen nyt, lisäksi tämä auttaa kehittämään spirituaalista minääni, kruunuchakra vaatii päästämään irti tällaisista asioista.
Ehkä se on totta, ottaen huomioon hyvän oloni, vielä kun pääsisin eroon turhasta syömisestä ja ehkä jopa peleistä.
Kuulostaako pahalta jos sanon että niistä kahdesta luopuminen on vaikeampaa kuin suhteesta luopuminen?
He he he...
Koulutuskin etenee, toivottavasti.
Huomenna on työpäivä ja tänään oli vapaata, siis kun olen työssäoppimassa. Pitää tutustua kuun lopun tiliöintiin ja se osuu lauantaille.
Kavereita olisi kiva nähdä, kaikki vain asuvat kaukana.
Naapurin kanssa ollaan vuoron perään juotu toistemme kahvia.
Hirveästi tekee mieli kirjoittaa vaikka asiaa ei ole.
Taidan lopettaa tähän.
