IRC-Galleria

Terse.

Olen ruvennut samplaamaan musakkia Soundationissa.
Heitän linkin tähän postaukseen.

Musa jota teen ei ole sellaista mitä yleensä tykkään kuunnella vaan ne tulee jostain sisältä kai.

Ihan kuin niissä olisi pala minua itseä ja siksi pidän niistä.

https://soundation.com/user/sagiovanni

Ajattelin taas kirjoittaa tämän hetken kuulumisia.

Olen nyt viikon ollut Paleoliittisellä dieetillä ja aion jatkaa tästä eteenpäin varmaan maailman tappiin asti.

No pääideana se että laihtuisin ja että en kuolisi ihan äkkiä.
Näin pahoja kuvia kun jollain tyypillä aortta näytti pekonilta ja ihmisen maksakin saattaa muistuttaa hanhenmaksaa.
Ja eräällä henkilöllä oli kantapäässä reikä luuhun asti ja se ei parane ollenkaan sokeritaudin takia ja sille ei voi tehdä muuta kuin tyhjentää ja putsata aina välillä. Onneksi minulla ei ole sokeritautia.

Huolestuin siis hieman terveydestäni, tällä kertaa oikeasti.

Paleo ruokavaliossa ei saa syödä mitään viljatuotteita, näihin kuuluu myös maissi, riisi ja potut. Ei maitotuotteita, mutta tässä voin hieman huijata koska olen pohjoismainen ihminen ja kestän maitoa.
Ei palkokasveja, eli ei herneitä, papuija ja sen sellaisia.
Eikä tietenkään sokeria.

Yhdessä viikossa olen havainnut jo aika isoja muutoksia.

Jaksan tehdä enemmän ja olen pirteämpi, lisäksi maha on pienentynyt muutamalla sentillä.

Nyt tuntuu kerrankin hyvälle.

Sain sitten RTG lääkärin lausunnon tietooni.

Nilkassa on nivelrikko ja sitä ei voi korjata muuten kuin laihtumalla.

Eli jälleen kerran ainut asia millä saan itseni kuntoon on laihtuminen, miten onkin joka saatanan kerta sama hoitokeino riippumatta siitä minkä takia menen lääkäriin.

Joskus varmaan saan vielä kasvaimen ja minun käsketään laihtumaan se pois.

Vaikka nämä jatkuvat röntgen kuvaukset varmaan saavatkin kasvaimen aikaan.

Kuitenkin lääkäri laittoi arviointipyynnön magneettikuvausta varten että näkee onko esimerkiksi jotkin nivelsiteet tai muut mennyt vituiksi.

En siis saa saikkua mutta kipukaan ei lähde pois.

Olen keksinyt itselleni Latinankielisen nimityksen:

Meditor Artifex

Se kääntyisi suomeksi suurinpiirtein
"Ajatusmestari".

Olen nimittäin huomannut että olen erittäin hyvä ajattelemaan ja keksimään asioita.
Osaan keksiä erilaisia tarinapohjia esimerkiksi kirjoihin, elokuviin ja peleihin. Osaan keksiä uusia laitteita, osaan keksiä asioita millä parantaa yhteiskunnan laatua.
Osaan keksiä ihan mitä vain.
Minulta vain puuttuu kyky itse tehdä näitä asioita.

Mietin jopa eräänlaisen tava jolla voisin työllistää itseni tämän ajattelukykyni avulla, mutta tietenkään en sitä yleisesti kerro missään ettei ideaani varasteta.
Voisin sanoa että se vastaisi hieman neuvonantajan toimenkuvaa.

Liukastuin tuossa pari viikkoa sitten ja olen ollut siitä lähtien sairaslomalla kun satutin nilkkani.
Se on vieläkin paskana joten saan varmaan lisää lomaa, ainut vain että joudun lähtemään seuraavaksi jo tämän alueen keskussairaalaan, jonne on varmaan 25 kilsaa tai enemmän matkaa ja bussimatka maksaa varmasti aivan saatanasti.

Siis kun ne ottaa seuraavaksi magneettikuvan jalasta kun kerran 3 röntgenlääkäriä ja yksi yleislääkäri ei saa selkoa mikä nilkassa on.

Epäilevät joko repeämää tai osteoskleroosia, eli että luu/luut olisivat tiheytyneet.
Mutta eivät mitää siis saaneet selville.

Mutta sairaslomailu on ollut kivaa, ainakaan en ole stressaantunut työ tai koulukiireistä ja täten olen vaihteeksi taas oma mukava itseni.

Sain jopa pelattua Kingdom's of Amalurin tarinatehtävät läpi, sivutehtäviä en vedä, riitti se parikymmentä. Kuulemma jos vetää kaikki mahdolliset tehtävät Speedrunnina läpi niin silti siinä saatanan pelissä kestää 200 tuntia, sitä nopeammin ei peliä läpäise jos tekee kaikki tehtävät.
Ei minulla ole aikaa semmoiseen, varsinkin kun en pysty speedrunnaamaan kun en tiedä vittujakaan että missä mitäkin on.

Rikoin tietsikkatuolinkin ja nyt on kaikki muutki paikat kipeenä.

Ainaki olen suht iloinen tällä hetkellä...

Kuvassa tunteeni tämän talven ohelta.

Olen tässä nyt pari kuukautta miettinyt juttuja.

Olen tullut siihen tulokseen että minä melkein jopa vihaan ex kumppaniani.

Aikaisemmin mainituista syistä, mutta päivä päivältä vituttaa enemmän ja enemmän miten perseestä se on että ei voi puhua asioista, jos olisi puhunut niin olisimme ehkä saaneet asiat kuntoon. Mutta se että kuulen vielä toisilta että miten asiat on niin pakostihan tässä kasvaa kyrpä ottaan.

Ja olen jo ennen eroamme miettinyt muutamaan otteeseen että pitäisikö suhde lopettaa kun en tunne saavani enää kunnolla vastakaikua, olisi voinut sitten poikkaista jo vittu aikaisemmin niin ei olisi ehkä ruvennut vituttamaan näin paljon.

Ja sitten se soittelee minulle melkein joka päivä nykyään, ilmeisesti sillä on vähän tylsää ja muutenkin perseestä uudessa paikassaan, olisi sitten vittu ajatellu sitäki aikasemmin. Ei jaksa kohta enää vastaillakaan...

En tiedä onnittelenko häntä edes syntymäpäivänä, ne kun ovat ensi kuussa, en ainakaan ennen kuin hän itse asiasta mainitsee.

Mulla menee kaikki perseelleen sen takia kun palaa levy pohjaan.
Niin ja se kirottu saatanan ystävänpäiväkin on kohta, meni maku siihenki paskaan.

Nii ja sitten tää haluaa mun kanssa mennä animetepahtumiin, itseä ei kiinnosta vittujakaan, aikaisemminkin kävin lähinnä hänen kanssaan ja enää en lähtisi mihinkään.

KAIKISTA eniten vituttaa se että en todennäköisesti löydä pitkään aikaan, ehkä loppuelämääni, ketään muuta rinnalleni.
On tultu todistettua jo tässä 25 vuoden aikana että ketään ei kiinosta vittujakaan.

Nii ja se 25 vuoden ikäkin, rupeaa keho tässä vaiheessa vanhenemaan, tilastollisesti, eli olisi pakko saada itteni fyysisesti parempaan kuntoon tai todennäköisesti olen ennenaikaisessa haudassa.

Niin ja opiskelu päättyy tän kuun lopussa, melkein kaikki suorittamatta, on oikeus laahata opiskeluja ensi tammikuuhun asti mutta rupeaa tuntumaan että siinä ei ole vitun vertaa järkeä.

Tietokoneki varmaa hajoo kohta, 7 vuotta vanha.
Pitäs saada rahaa siihen.

Sitten on varmaa vielä ärtyneen suolen oireyhtymä tullu, että ihan saatanan kiva, polvikin vaivaa aina välillä ku liukastuin ennen joulua.

Kaikki paska siis kasaantuu taas samaan aikaan päälle.
Onneksi on lääkitys sentää kohillaan, ainaki psyyke ja mieliala, niin joo, pyysin kolme kuukautta sitten että aloitetaan taas mielialalääkekin ku kaikki meni perseelleen.

Mutta, kuten eräs lempparielokuvapahiksistani, nimeltä Dr. Arliss Loveless sanoi:
"We may have lost the war, but heaven knows we haven't lost our sense of humor! No, not even when we've lost a lung, a spleen, a bladder, two legs, thirty-five feet of small intestine, and our ability to reproduce - all in the name of the South! - do we EVER LOSE OUR SENSE OF HUMOR!"

Olen viimepäivinä ollut erittäin tyytyväinen elämääni.

Kaveri osti minulle Steamin kautta Saints Row IV pelin.

Paras peli pitkään aikaan.

Oli mukavaa juosta alasti kaduilla ja nousta tasoa sillä tavalla, vaikka poliisi ampuikin perseeseen siinä metakassa.
Nusautin kaikkia avaruusaluksen miehistön jäseniä, myös robottia.
Oli hauska nirhata kusipääalieni pelin lopussa.

Mahtavaa oli kun olin pukeutunut nahkafetissiasuun ja kymmeniä saman tyyliseen asuun pukeutuneita ihmistä juoksee kohti metrisen dildon kanssa ja minä lätkin niitä pitkin pientaretta vastaavanlaisella värkillä.
Ja vähän myöhemmin lätkin samaisella dildolla Dominatrixin muusiksi.

Sitten pelastin joulun, edelleen pukeutuneena nahkafetissiasuun.
En tiedä miten tarkenin pohjoisnavalla, ehkä jättiläispiparkakkumiesten ja tonttujen hakkaaminen sillä saamarin dildolla lämmitti tarpeeksi, sydäntä ainakin.
Kaiken huippu oli kun ilkeä pukki oli tehnyt mekaanisia poroja ja ne piti tuhota fistaamalla niitä perseeseen...

Tässä vielä muutama kuva piristämään iltaanne.


Minun tyyliseni kirkko.


Perus Maanantai ilta.


Ihan normaali nallekarhu.


Koko perheen elokuvia.


Koko perheen musikaali.


Lelukauppa.

Harmaaparrat osaavat "Chillata".

Taas sama vika kuin joka ainoa kerta kun suomessa rupeaa edes vähän näytämään talvelta.

Rupesi tekemään mieli pelata Skyrimiä.

Onneksi Steam on niin hyvä ohjelmisto että jo kertaalleen ostetun pelin voi ladata poistamisen jälkeen takaisin milloin vain, joten latasin sen eilen ja aloin pelaamaan.

Pelatessa ihmettelin että kuinka perkeleessä siellä on aivan älyttömästi porukkaa ja sellaisia joita ei pitäisi olla niillä alueilla ja osa tyypeistä puuttui.
Siis vihollisia.
Sitten tajusin että vaikeusaste oli syystä tai toisesta automaattisesti hieman korkeammalla, ehkä peli muisti että olen pelannut aikaisemminkin ja laittoi vähän haastetta.

Lisäksi kun avasin pelin uudestaan niin se oli jostain kaivanut vanhat tallennukset takaisin, olen ne poistanut samalla kun poistin pelin...

Ensimmäistä kertaa tein jousimiehen hahmostani, lisäksi hän osaa konjuroida apureita jos tilanne sitä vaatii.

Tässä lisäksi kuva seikkailuistani.

Ja mikä toi on sanomaan mitään naama täynnä nuolia?

Nonni, pitänee päivittää tilannetta, ei kehtaa suoraan facebookissa asiasta puhua. Varsinkin kun suurin osa on vain tuttuja ja muuta porukkaa, täällä kuitenkin käy tärkeimmät.

Tiistaina tuli ero kumppanini kanssa.

Ilmeisesti se että halusin normaalin suhteen missä vietetään aikaa toisten kanssa ja ollaan lähekkäin tai YLIPÄÄNSÄ pidetään yhteyttä, oli hänen mielestään nurkkaan ajamista.

Ja olen aivan alusta asti kehoittanut häntä puhumaan minulle asioista ja kertomaan murheistaan ja mitä hän ajattelee.
Sillä olisimme välttyneet tältä, jos hän olisi kertonut että olen liian lähenteleväinen, ja muitakin asioita.

Mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, oikeastaan tunnen oloni paljon paremmaksi ja tasapainoisemmaksi yksinäni.
Olen ajatellut jo pidemmän aikaa että miksi olen suhteessa jossa minulla on enemmän paha mieli kuin hyvä mieli, vaikka rakastin häntä ja tunsin että olimme sielunkumppaneita. En minäkään kaikkea kestä.

Tänään oli päivä kun Tasa-arvoinen avioliittolaki äänestettiin vihdoin läpi, ei minulle siitä enää mitään hyötyä ole.

Onhan se mukava että olisi mahdollisuus mennä naimisiin, tuskin sitä koskaan käytän sillä en enää löydä ketään joka rakastaisi minua.

En tiedä haluanko edes...

Jotenkin olen vapaamman ja rennomman oloinen nyt, lisäksi tämä auttaa kehittämään spirituaalista minääni, kruunuchakra vaatii päästämään irti tällaisista asioista.
Ehkä se on totta, ottaen huomioon hyvän oloni, vielä kun pääsisin eroon turhasta syömisestä ja ehkä jopa peleistä.

Kuulostaako pahalta jos sanon että niistä kahdesta luopuminen on vaikeampaa kuin suhteesta luopuminen?

He he he...

Koulutuskin etenee, toivottavasti.
Huomenna on työpäivä ja tänään oli vapaata, siis kun olen työssäoppimassa. Pitää tutustua kuun lopun tiliöintiin ja se osuu lauantaille.

Kavereita olisi kiva nähdä, kaikki vain asuvat kaukana.
Naapurin kanssa ollaan vuoron perään juotu toistemme kahvia.

Hirveästi tekee mieli kirjoittaa vaikka asiaa ei ole.

Taidan lopettaa tähän.