IRC-Galleria

Minun ja kumppanini haaveena olisi se että olisi tarpeeksi varoja että voitaisiin muuttaa kauas täältä suomesta.

Kaveri puhuu Japanista todella paljon ja se kuullostaa itsestäkin aika mukavalle, en ehkä yksin siellä jaksaisi olla mutta hänen kanssaan eläisin siellä mieluusti.

Omaan haaveeseen kuuluu vielä se että voisin joka päivä tehdä ruoan kokonaan itse. Säästää kaikki ylijäämä ja laittaa pakkaseen, tehdä mahdollisimman vähän hävikkia ja aina herkullista ja ravitsevaa ruokaa.
Minä suorastaan rakastan katsella sitä kun ihmiset pitävät minun laittamastani ruoasta ja varsinkin tässä tilanteessa.

Naimisiinkin olisi mukava ehkä jossain vaiheessa mennä, se vaan on hieman ongelmallista suomessa tällä hetkellä...

Jos voittaisin rutkasti rahaa lotossa niin kaikki olisi hyvin.

Rupeaa koulukin vituttamaan kun ne eivät osaa järjestää siellä yhtään mitään oikein ja toimivaksi. En halua siitä puhua sen enempää juuri sen takia kun vituttaa koko paska.

Lopettaisin siis sen kesken saman tien kun olisi rahaa, se ei sinänsä haittaa kun on jo edellinen ammatti alla.
Vaikka kokin hommia en välttämättä haluaisikaan enää tehdä, mutta sitä varten pitääkin olla se lottovoitto ettei tarvi tehdä sitä paskaa.

Ostaa muutaman asunnon ja pistää vuokralle, siitä saisi rahaa. Perustaa pienen nettikaupan, varsinkin jos asumme Japanissa niin sieltä voisi importoida pienissä erissä tuotteita suomeen nettimyyntinä.

Mutta mikään näistä ei varmasti toteudu koskaan...

Paitsi ehkä naimisiin meno, jos se sallitaan jossain vaiheessa.

Minä en ole yleensä sellainen että valittaisin kun minua sattuu johonkin paikkaan.
Paitsi tietenkin jatkuvien päänsärkyjeni ja käsikipujeni takia, mutta niille en voi tehdä muuta kuin ottaa pilleriä poskeen ja toivoa että ne lähtee pois.

Mutta joka päivä kun tulen töistä, siis tämä on ollut ammattikoulusta lähtien tällaista, joka ainoaan paikkaan minun kehossani sattuu vietävästi.

En koskaan puhu siitä kenellekkään enkä näytä sitä ulospäin.
Varmaan sen takia että jos koulussa tai töissä joku saa tietää niin he eivät enää anna minun tehdä kunnon töitä.

Siis oikeasti, joka ainoaan paikkaan sattuu.
Tätä ei varmaan normityypit tajua mutta jos on yli sata kiloa ylipainoa niin huomaa heti että kuinka paljon kipua voi samaan aikaan tuntea.

Mutta tämä ei ole mitään verrattuna siihen että jos kipu rajoittuu vain yhteen kohtaan kehoa.

Esimerkiksi tänään.
Minulla yleensä tulee seisoma ja kävelytyöstä vasemman kankun kohdalta lihakset hyvin kipeäksi, ja kun istuu alas niin ei välttämättä pääse enää kunnolla ylös tai pysty kävelemään.

Mutta tänään se meni aivan liian pahaksi.

Koko vasemman kankun alueella aivan hirveä kipu joka välillä tekee ikävän pistävän pulssin. Myös takaselkä lantion yläpuolelta vasemmalta on aivan kipeä. Koko vasen jalka säteilee kipua nilkkaan asti. Etupuolella tuntuu kipua vasemman lantion kohdalla melkein nivusiin saakka.

En tiedä todellakaan onko tämä oikeasti lantioperäistä vai selkärangasta johtuvaa.
Nimittäin selkänikin tulee aina kipeäksi tehdessäni töitä, edes pelkästään seisoessa tai huonolla penkillä istuessa, ja nytkin on sietämätöntä istua tässä kirjoittamassa tätä.
Mutta jos menen sohvalle ottamaan rennosti niin en välttämättä pääse enää kunnolla ylös tai pysty liikkumaan mihinkään kun aina lihasten hetken rentoutumisen jälkeen, kipu tuntuu vielä pahemmalta kun lähtee liikenteeseen.

Ja vittu kun piti kävellä Lahdessa Sykkeestä torille Trion kautta ja jalkaan sattuu aivan jumalattomasti. Jos joku olisi tullut kyselemään jotain tyhmiä niin olisin varmaan tintannut keskelle nenää.

Että sellasta.

En yleensä kirjoittele mitään aiheeseen liittyvää mutta eilen rupesin miettimään näitä asioita ja haluan kirjoittaa tämän ylös sen takia että haluaisin ihmisten mielipiteitä asiasta ja mahdollisesti lisätietoa eräissä asioissa.

Eli, omaan henkilökohtaiseen uskooni kuuluu että kaikki on mahdollista. En usko että yksikään uskonnoista on enempää "oikeassa tai väärässä" kuin muut uskonnot.
Minun mielestä kaikki mihin ihmiset ikinä voivat uskoa on mahdollista olla totta. Oli se sitten Jeesus, Allah, tai vaikka Teräsmies.

Eli en puhu pelkästään uskonnoista, vaan ihan kaikesta minkä ihmiset haluavat uskoa todelliseksi.
Eli juuri sarjakuva, elokuva, kirja, pelihahmot tai paikat, esineet, asiat, mitkä vain.

Eli mitä itse uskon?

Minä olen kiinnostunut Viikinkiaikaisista jumalista, Kreikkalaisen taruston jumalista, Egyptiläisitä jumalista, Eris Discordiasta, Enki nimisestä jumalasta ja muutamasta muusta.
Mutta nämä ovat niinsanottuja "oikeita" uskoja ja uskomuksia.

Minä uskon myös että kaikki mitä on elokuvissa, kirjoissa, tv sarjoissa, peleissä ja muussa viihteessä tapahtunut on mahdollista että on tapahtunut oikeasti. Ei välttämättä meidän maailmassa, mutta ehkä jossain muualla.

Uskon että kaikki nämä "ei tositapahtumiin perustuvat" tarinat on tullut jostain toisesta maailmasta ihmisten mieliin ja tämän takia näitä tarinoita kerrotaan edellämainituissa medioissa.

Sen takia uskon myös että unimaailma on yksi näistä maailmoista ja että me kaikki nukkuessamme vietämme aikaa siinä samaisessa unimaailmassa.

Minä uskon myös kaikenlaisiin energioihin, siis mitä kutsutaan Chakraksi, Chiksi tai muulla näillä nimillä.
Uskon että kun vietän aikaa eri paikoissa tai eri ihmisten kanssa tai eri esineiden läheisyydessä, minun ja näiden asioiden energiat ikäänkuin yhdistyvät jollain tasolla.
Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää heiluria, jolta kysytään asioita omasta elämästä. Kun pidät heiluria mukanasi koko ajan niin siihen latautuu sinun energiasi ja voit käyttää sitä tehokkaasti oman elämäsi lukemiseen.
Esineisiin ja paikkoihin pystyy myös ikäänkuin kanavoimaan tietynlaista energiaa jotta niitä pystyy käyttämään tarvittaessa myöhemmin.


Siinä se taisi sitten suurinpiirtein ollakin...

Minua vain kiinnostaisi tietää enemmän näistä energiajutuista mutta en osaa etsiä mistään lisää tietoa aiheesta.
Kärsivällisyyteni ei nimittäin riitä lukemaan internetistä hirveää paskamyrskyä. Siis kun ihmisillä on tapana riidellä asioista.

Paskamyrskystä puheenollen, täytyy ehkä varautua moiseen kun ihmiset tulevat lukemaan tätä merkintää...

Kokonaisvaltainen unimaailman sekoittuminen tähän maailmaan alkoi itseasiassa kuun vaihteessa.

Tässä parin viikon aikana on tullut niin paljon muutoksia asioihin että pääni ei ilmeisesti meinannut kestää moista.

Alkoi loma, eli on vapaata.
Aloin seurustelemaan, ihan uusi asia josta ei mitään kokemusta.
Yht'äkkiä aamupäivät ovat ihan tyhjiä kun ei ole koulua.
Äitini ilmeisesti eroaa kusipäisestä äijästään, joka on erittäin positiivinen asia sekä äidille että minulle.
Sossu antoi helvetisti rahaa, sellaisen määrän että en ole ikinä heiltä niin paljon saanut ja opintoraha + opintolaina/kuukausi ei ole yhteensä niin paljon.

Kaikki asiat menee ihan vitun hyvin. Siis tuntuu että ei olisi mitään ongelmia ja pärjäisin kaikessa.

Mutta siinähän se justii meni vikaan.

Minulle ei koskaan todellakaan tapahdu tällaista, paitsi unessa.
Ja sitte kaikki pamahtaa kerralla niskaan, ihan yllättäen ilman varotusta.
Niin totta helvetistä rupeaa miettimään että onko tämä kaikki mahdollista vai ei.

Ja asiaa ei auta se että minulla on ongelmia unimaailman kanssa muutenkin.

Näen tosi usein unta missä olen hereillä ja teen normi asioita ja yleensä kaikki on ihan helvetin hyvin ja ei mitään huolia ja niin pois päin.
Sitten herään ja tajuan että kaikki oli unta ja siinä vaiheessa vituttaa niin vietävästi että tekisi mieli pistää kaikki paskaksi.

Ja toinen on se että muistini on mennyt niin paskaksi, että en enää aina muista että onko jokin asia tapahtunut vai onko se ollut pelkkää unta.

Eli jos nuo kaksi yhdistää niin siitä tulisi aika hyvä selitys tälle kaikelle mitä on tapahtunut.

Vähemmästäkin ihmisen mieli menee sekaisin.

Mutta, nyt minulla on keinoja pitää itseni selvillä vesillä, joten ei syytä huoleen.

Tämä on siis jatkoa edelliselle merkinnälleni.

Keskustelin tänään kumppanini kanssa erilaisista asioista jota saisivat minut tajuamaan että tämä kaikki on totta.

Muistelimme asioita ja sain varmistusta siitä että olen hereillä ja ainakin jotenkin järjissäni.

Kaikista tehokkain keino saada minut tietämään että olen hereillä on fyysiset asiat.
Eikä siis mitään pervoa.
Eli ruumiillinen rasitus, se on tosi hyvä keino.
Ja toinen on se että saan koskea käsilläni tätä henkilöä.
En normaalisti koske ihmisiin, varmaan aikaisempien kiusaamisten sun muun takia. Siis miten minua on kohdeltu ja näin.
Mutta pidän hänestä ja voin olla kosketuksissa.
Myös erilaisten pintojen koskettelu on tärkeää.

Tämä siksi että en koskaan, siis ikinä, tunne mitään ruumiillisia asioita unimaailmassa. En kipua enkä kosketusta saatika nälkää tai vessahätää.

Ajattelin myös kokeilla kuunnella nuorempana kuuntelemaani musiikkia, sillä se herättää muistoja. Unimaailmassa en koskaan muista menneisyydestäni mitään.

Ja ajattelin että tarkkailen paremmin unimaailman ja oikean maailman eroja. Kaikista tärkein ero on se että oikeassa maailmassa voi lukea tekstiä, kun taas unimaailmassa ei voi.
Ajattelin kirjoittaa paperille jotain kivaa ja kiinnittää sen sänkyni viereiseen seinään, jotta voin heti aamulla lukea sen ja tajuta olevani hereillä.
Jos näen unta että olen hereillä niin voin yrittää lukea sen paperin siitä ja tajuta että en ole hereillä.

Samalla voin saada aikaiseksi myös valveunia, joka olisi melko mukavaa.

Mun on ihan pakko kirjottaa tää jonnekin koska tää auttaa muistamaan että mä oikeasti elän tätä hetkeä.

Olen siis seurustellut nyt vähän päälle kaksi viikkoa.
Näen kyseisen henkilön joka päivä koska hän asuu samassa kerrostalossa kuin minä.

Olemme jutellut mukavia, istunut lähekkäin ja halaillut.

Olen tuntenut hänet jo yli kaksi vuotta.

Mutta eilen illalla minulle tuli aivan järjetön pelko siitä että tämä kaikki on ollut unta ja että minä herään hetkenä minä hyvänsä ja koko elämäni on sen jälkeen taas yhtä helvettiä.

En meinannut eilen illalla uskaltaa mennä edes nukkumaan kun pelkäsin niin paljon että kun herään ja kaikki onkin unta.

Ja koko ajan on sellainen pelko että heräänkin sängyltäni ja tämä paljastuu uneksi.

Minulle ei siis ikinä käy mitään näin mahtavaa muuta kuin silloin kun nukun ja en millään saa päähäni sitä että tämä oikeasti on totta.

Sitä varten minun on pakko kirjoittaa tämä muistiin sillä voin aina tulla lukemaan tämän tekstin uudestaan ja muistuttaa sillä itseäni että en oikeasti ole unessa tai jossain psykoosissa.

Ja kysyjille kerron enemmän tilanteestani ja kumppanistani, mutta vastaan vain yksityisellä.

Minulla äsken tuli hirveä tajunnan räjäytys kun luin erään henkilön blogia.

Minä tajusin että minkä takia minä tulen toimeen kaikkien kanssa ja minkä takia minä hyväksyn lähes poikkeuksetta kaikki ihmiset.

Minä ajattelen että kaikki ihmiset ovat ihmisiä, en kategorisoi heitä mitenkään vaan pidän kaikki samalla viivalla.
Eli niinkuin kaikki olisi saman arvoisia.

On mistä maasta tahansa.
On minkä seksuaalisuuden edustaja tahansa.
Minkä uskonnon tahansa.
Missä ammatissa tahansa.
Oli raiskaaja, murhaaja, tuhopolttaja, Adolf Hitler tai mikä/kuka vaan.

Kaikki ovat minun mielestä silti ihmisiä ja täten saman arvoisia.

Pitäisikö mennä suoraan Dalai Laman oppilaaksi?

Kattelin ton uudemman Jali ja suklaatehtaan.

Johnny Depp oli pirun kova Willy Wonka.

Tuli mieleen että jos Fable pelisarjasta tehdään elokuvia niin Johnny Depp olisi hiton hyvä Reaver.

http://fable.wikia.com/wiki/Reaver

Näin pari yötä sitten jotain aivan kummaa unta.

Joku ihmisryhmä oli löytänyt oven jonka takaa saisi ainakin rikkauksia ja jotain muuta tällaista mahtavaa ja arvokasta.
Se ovi oli erittäin tärkeä tälle ihmisryhmälle ja jotenkin minä olin ainut joka tiesi että miten se avataan ja miten sieltä saa kaiken ulos.

Sillä välin kun olin käymässä muualla niin he yrittivät omin neuvoin avata ovea ja silloin se katosi jonnekin.
Minä tiesin että se oli siirtynyt muualle ja että se voisi olla aivan missä tahansa ja että minun olisi nyt etsittävä se.
Kyseisiä ovia ilmestyy siis vain erittäin harvoin.

Olin jostain syystä ajautunut erittäin hyvän näköiselle sisäpihalle, pienien purojen ja siltojen kanssa. Se sisäpiha kuului jonkinlaiselle ravintolalle jonka kaksi minun tuntemaa maahanmuuttajaa omisti. Tunnen heidät siis oikeassakin elämässä.
Minulla oli myös oma äitini mukana.

Istuimme pöydän vierellä ja muistin juuri että sinne oven sisälle pääsee myös mielen ja psyyken kautta.
Samalla äitini jotenkin vahingossa sai kyseisen ilmiön aikaan ja imeydyimme hänen kauttaan oven sisälle.

Siellä oli tyhjyyden päällä leijuvia staattisesta tekstistä koostuvia neliöitä joiden päällä jouduimme hyppimään päästäksemme eteenpäin.
Tämä oli sinänsä huvittavaa sillä äitini pelkäsi että tipumme ja hän ei oikeasti pysty edes kävelemään kunnolla, itsekään en oikeasti pystyisi hyppimään tuolla tavalla.

Sitten olimme jonkun henkilön pään sisällä ja yritimme ohjata häntä.
Hän oli jossain kaupassa ja yritimme ohjata häntä ostamaan jonkin tietyn asian joka auttaisi meitä tehtävässämme.

Ja sitten minä perkele menin heräämään.

Olen varma että olen nähnyt samankaltaista unta ennenkin, en vain ole ikinä päässyt oven sisälle edes kenenkään psyyken kautta.

¨

Kuka oikeasti saa näin sekoja unia, ymmärrän jos joku on vetänyt jotain aineita mutta että täysin selvin päin ja ilman minkään aineen vaikutuksen alaisena, minä saan tällaisia unia.

Joo ei tässä muuta.

Ohessa kuva siitä miltä se staattisten neliöiden textuuri näytti.


Eli samalta kuin vanhojen pelikoneiden corrupted filet tai jos vaikka pelikasetissa oli pölyä.

Lempi nettisarjakuvani Dominic Deegan, Oracle For Hire loppui.

Se oli suunniteltu lopetus ja tiesin siitä jo pitkän aikaa kun piirtäjä oli puhunut siitä sarjakuvan alla olevassa blogissa.

Mutta sen loppuminen sattuu silti aivan helvetisti...

Se on ollut aktiivisena jo 11 vuotta ja kun sellainen jatkuva ilonaihe ja ajanviete yht'äkkiä lopetetaan niin se tuntuu siltä kuin sielusta revittäisi palanen.

Se on nyt loppu ja tuntuu kuin osa elämääni puuttuisi.

En ymmärrä että miten jokin tällainen voi tuntua pahemmalta kuin jonkun sukulaisen tai kaverin kuolema...

No, tämä oli kyllä yksi parhaimmista asioista mitä olen koskaan seurannut.

http://www.dominic-deegan.com/