Miksi ihmisille on annettu tunteet?
Miksi ainakun oppii luottamaan uudelleen, viedään siltä pohja taas pois?
Miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista?
Miksi ihminen ei opi virheistään?
Miksi ei osaa sanoa mitä haluaa?
Miksi sanoo asiat niin, että tulee väärinymmärretyksi?
Miksi ei osaa luovuttaa?
Miksi ihmisen mielen pitää olla niin itsepäinen?
Miksi ei osaa auttaa kun joku tarvitsee apua?
Miksi aina vain toisen pitää ymmärtää ja antaa periksi?
Miksi toista ei arvosteta?
Miksi pitää olla kysymyssana miksi??
Olis helpompaa kun ei aina tarvis miettii, että miksi se on noin ja miksi kävi niin.
Muttakun ei se vaan ole niin helppoa.
Miten voi olla muiden ympäröimänä ja silti niin yksin.
Ja ei, en angstaa, kunhan vaan mietin.
Pitää yrittää olla miettimättä.
Palauttaa vanha kova kuori ja olla se sydämetön ja kylmä ihminen mikä on ollutkin.
Sellaisena ihmisenä on helpompaa, kun mikään ei tunnu miltään.
Köyhää, mutta helppoa.
Jeah, siinäpä se ratkaisu tulikin.