Ottaa oikeasti voimille kun ei tunne mitään. Joka kerran, kun tapaan jonkun ja eroamme tunteettomuuteni vuoksi, vahvistaa se kilpeäni, jonka suojaan vetäydyin jo vuosia sitten. En ole koskaan halunnut olla ilkeä tai aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään, en vain ole voinut jatkaa tietäen, etteivät tunteen vain ilmesty tyhjästä joskus ajan saatossa.
Jos ollisin heikompi, en pistäisi päätäni ulos koko kämpästä, koskaan enää, mutta haluan uskoa, että joku ihminen lyö jalat altani heti hänet tavattuani. Sitä odotellessa on vain jaksettava uskoa ja elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen.
Uskollisuus, oikeudellisuus, rohkeus, kunnia.
Ne saavat jaksamaan.