IRC-Galleria

Tylsän tappava päivä on saanut alkunsa. Ainut henkilö, kenen kanssa en jaksaisi puhua vain jaksaa koettaa soittaa. Aamun auringonpaisteen tulviessa verhojen läpi huomasin, että jotain hyvin oleellista sillä hetkellä kyllä puuttui. Vaikka olen lähes vannoutunut olemaan itsekseni, kokemusten tuomien huonompien vaihtoehtojen takia, silti kai tämäkin ihminen vain tarvitsee lähelleen sen erityisen ihmisen, jonka kanssa jakaa nämä suurenmoiset aamut ja vaikka ne tummemmatkin.
En tiedä, ovatko elämän varrella kaikki tekemäni ratkaisut olleet oikeita, ainakin siltä tuntui aina sillä hetkellä. Osaan olla paha suustani ja luonnostani, mutta myös mukava ja hellä. Koska tehdyt asiat ovat tehtyjä, eikä niitä voi toisin tehdä enää, täytyy minun vain koettaa tehdä tulevaisuudessa ratkaisuja, jotka eivät saa aikaan mielipahaa itselleni tai muille. Tämän vuoksi koetan olla varovainen ja koko ajan seurailla omia tuntetani ja niiden kehitystä. Elämän tosiasiahan on, että sitä haluaa aina sen ketä ei voi saada. Ehkä se auringonpaiste käy joskus minunkin elämäni ikkunasta sisään ja jää loistamaan.