IRC-Galleria

Mä tuijotan ulos ikkunasta. Kesän vihreä kirjo on hehkeimmillään ja aurinko paistaa lehtien pintaan. Ihmiset pyöräilee ulkona, naiset lantiofarkuissaan ja miehet likasissa verkkareissa. Jollain on kypärä pääsä ja jotkut polkevat huoletta ilman. Mä näen hautausmaan, jonka lävitse risteilee hiekkapolkuja. Autot ajaa ympäri kaupunkia ja saastuttaa ilmaa pakokaasuilla. Bussit kulkee isoissa jonoissa.

Miks mä en voi hengittää

Koulun käytävillä kuuluu muutamat askeleet, toisilla on korkkarit ja toisilla tasapohjaiset kengät. Mä en halua katsoa käytävälle, sillä se palauttaisi mut jälleen todellisuuteen. Tähän ankeaan maailmaan. Mä haluan uskoa, että nyt on loma, vaikka loma onkin viikon päästä. Silti, mä kaipaan kesää - ja vihaan sitä yhtä paljon. Mä en ymmärrä mikä kesästä tekee kesän. Ehkä se on vaan lämpö ja se iloinen olo, jonka se tuo tullessaan.

Festina lente - Kiirehdi hitaasti

Mä näen kuinka onnelliset parit halailevat ja kuiskivat toistensa korviin. Se on aika klisee. Mutta samaan aikaan se on aika mielenkiintosta. Monikohan niistä miettii, että loppujen lopuksi kaikki päättyy johonkin pisteeseen. Mutta ne kokee elämää. Mä koen elämää nyt, tässä, ystävien kanssa. Rekka kääntyi just risteyksestä, se on matkalla Amuriin. Särkänniemi vilahtaa mun mielessä ja mä mietin milloin viimeks kävin siellä. Kaks vuotta sitten.

Mä näen sen nyt, mä olen turvassa

Käytävästä alkaa kuulua puheensorinaa, muut tulee jo kokeesta. Mun kasvoillani vilahtaa hymynhäive kun katson taas ulos. Mä nään pienen koiran hyppimässä ympäriinsä ja katson sen leikkejä naureskellen sisäisesti. Lapset marssii parijonossa toista tietä. Mä istun pimeässä luokassa tuijottaen tätä tietokoneen ruutua ja haaveilen kaikesta. Mutta mä en haaveile tavallisesta - mä en haaveile kesästä, rakkaudesta tai mistään muusta. Mä haaveilen omasta maailmastani, siitä missä mä haluaisin olla ja asua. Siitä mikä mä haluaisin olla, mutta siitä en kerro teille. Mä hymyilen.

Mä olen kotona