IRC-Galleria

Oh tell me something new

Oon taas hirttämässä porukoitani tai itteeni. ARGH, voi lol että taas ahistaa ja kaikki lähtee vaan turhamaisistaki asioista joskus. Tosin tää nyt ei mikään hirveen turhamainen ollu - ekaa kertaa ku omilla rahoillaan ostaa kännykän niin jumalauta äiti rikkoo sen. Laski patjalle josta pomppas lattialle. Voi jumalauta eikö järki sano että saatana kosketusnäyttö on ehkä MINISTI herkkä jumalauta eikä sitä edes pudoteta vittu patjalle.

Ja vituttaa sekin että taas ne voittaa enkä meekkä Ypäjälle ku ei jaksa ja ku Heiska ei lähteny mukaa. Pääasiassa kyse siitä ettei tän jälkeen ite jaksa, ei siis Heiskasta. Kyl sinne yksinki menisin mut ei vaan jaksa. Muutenkaan en enää porukoitani jaksa ku joka toinen päivä saa olla hirttämässä itteensä tai niitä. Josko ihan tosissaan alkais perkele kerään rahaa siihen omaan kämppään (joskin kaksio jonkun kanssa jaettavaks ois kiva) niin pääsis eroon niistäkin.

Mun äiti ja mummu on kyllä ihania, mitään muuta kun saatana arvostele ja dissaa. Ja saatana kun omia sanomisiaankin mun niskoille vierittää nii tämmöstä jaksa jumalauta. Se on kohta au revoir ja oma kämppä jossain päin Tamperetta. Eipä tarvi jaksaa enää. Jos ei mummu paasaa siitä kuinka oisin nätimpi jos oisin laiha (jolle sanon että mua ei vittuakaan se kiinnosta, oon ihan tyytyväinen tällasenaanki eikä se laihuus mua onnellisemmaks tee) nii äiti paasaa koulutuksesta. Kerrotteko millon helvetissä ne oppii että hei tää on mun elämä, ei niiden ja mä teen omat vitun päätökseni enkä kaipaa niiden arvostelua?