IRC-Galleria

"Hengitetään niin hiljaa, ettei varjot löydä päällemme koskaan.
Seisomme reunalla, edessä mustan verhon, askel astutaan.

Vapaana kuin perhoset, kun tunnit on alkaneet,
tuot käteni ihollesi ja jätät ajan paikoilleen.
Riisut mun siipeni, et jätä mitään huomiseen,
kun viimeiseen tanssiin näin päättyvät askeleet"

Tulipa mieleeni tuon biisin sanat. Toisena tuli mieleen circlesin sanat.

" I see you walk around, pushing people out of shame.
I see you walk around, you're hung over.
I see you walk around, missing every pace you take.
I see you walk around, it's not over.

I see you walk around, wishing you were someone else.
I see you walk around, searching for attention.

Who's that they are sinking in me?
It's running all over and over again.
Who's that they are sinking in me?
I'm spinning around in these circles again."


Niin, niin. Mitäpä jos elämä on yhtä ympäripyörimistä? Ainakin tällä hetkellä tuntuuu siltä että jokainen asia pitää sanoa tuhanteen kertaan, vaikka se pitäisi jo muistaa. Ainakin jos saksasta puhutaan.

Odottelen ystävää, ja yritän kirjoittaa ystäväni kanssa kirjoittamaani "kirjaa" jos siitä edes kirja tulee. Toivottavasti tulee. Se ainakin kuullostaa hyvältä fantasiatarinalta. Se mitä ollaan jo kirjoitettu. Mitäpä tuosta vaikkei tulisikaan. Suomi kaipaa kunnollisia fantasiakirjailijoita! En ole juurikaan suomalaista fantasiaa mistään löytänyt saatikka paljon lukenut. Nekin mitä olen lukenut ovat niin pohjamudassa rypijöitä, että jo alussa alkaa kiinnostus kaikkoamaan.

Onko ongelmana se, ettei suomalaisilla muka leikkaisi mielikuvitus? Ei varmasti, mutta kaikki joilla todellakin olisi lahjoja ja mielikuvitusta eivät vaan jaksa hakea kynää käteensä ja kirjoittaa. Patalaiskoja. Itsekin olen rustannut ja rustaan nytkin jopa muutamaa tarinaa samanaikaisesti, yhtä kirjoitan kaikenlisäksi englanniksi. Miten muka voidaan sanoa että meillä ei riittäisi mielikuvitusta jos yksi ihminen pystyy kirjoittamaan kutakuinkin neljää tarinaa samaan aikaan sekoamatta? Vai onko kaikilla nykyään niin paljon harrastuksia tai niin kova nettiriippuvuus, ettei millään ehdi kirjoittaa?

Rupesi vain ihmetyttämään suomen tämänhetkisten fantasiakirjailijoiden vähyys. Kyllä realistisia tarinoita pystytään kirjoittamaan, mutta eivät sellaiset ainakaan minua kiinnosta. Jos suomalaiset vain voisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja viitsiä raapusta ajatuksensa paperille ja urhata vaikkapa joka päivä pari tuntia inspiraatiolle, jotta tarina kehittyisi. Tai jos ei inspiraatiota tule, niin pistäkääpä musiikkia soimaan, ja jo sieltäkin löytyy inspiraatio (tutkikaa myös sanoja, rakkahat, melodia ei kerro kaikkea).

Mitäpä minä tässä muille saarnaan, mutta yksinkertaisesti ulkomaisilla kirjailijoilla taitaa riittää enemmän mielikuvitusta ja viitsimystä oikeasti tehdäkin jotain kirjansa eteen.

Sepä siitä. Illanjatkoja!

"Ja kun hän avasi seitsemännen portin, hiljaisuus laskeutui"

// mortincia.