Kaikesta eristäytynyt. Tai siis kaikki mun kaverit on eristäytyneet jonnekin. Jos tulee mieleen että hei, lähdempä käymään Hannalla, niin pitää alkaa vinkumaan kyyti sinne. En miäkään pyöräile sellasta 35 km jonnekin korpeen. Mieluumin muuttaisin sinne.
Tai Tita. Sinne on jotain 60 km.
Tai Sinille. Yli kakssataa.
Angst.
Mikkelissä on vaan Jaana ja Henna jotka on kunnolla ystäviä, eikä vaan sellaisia "moimitäsulle"-tuttuja.
Se skootteri alkaa kuulostamaan aika kätsyltä välineeltä.
Ja sit mulla on ns. niin pelottavia ystäviä jolle ei vaan viitti soittaa että moi, mitäs siä, voitko olla. Niin kuin Heidi. Tai Minna. Mutta Minnakaan ei asu Mikkelissä.
Pöh.