IRC-Galleria

Omenoita kaikkialla.

Viimeksi vierailullamme Ricky nousi siellä kakkosluokkaan ja sai ensimmäisen nollansa kolmosluokasta sijoittuen 3. Tällä kerralla pistettiin paremmaksi - minun pieni, hidas terrieriotukseni teki ainoan nollan medi 3A kisossa saaden ENSIMMÄISEN AVA-KIINNITYSNOLLANSA. Miettikää. Miun terrieriälykääpiöni. Mä en ole ikinä ennen itkenyt ilosta, mutta nyt mä tiedän miltä se tuntuu. Voiko ihminen olla näin iloinen? Mä leijun varmaan koko koko viikon. HUOM. se oli TR-kisa. Kenen TR-pisteet nousee kohisten?
Ja koska mulla oli niin hyvä mieli, ei toisen radan hylky tuntunut missään. Pirkolta sain "sellaisia neuvoja, että jos niitä noudatan, pötkin vielä pitkälle", kuten Pirkko itse asian ilmaisi.
Mutta siis oikeesti... miun pieni, hidas otukseni. Voiko ihminen tämän iloisempi olla? Se pieni terrieri voi olla joku päivä jos ei AVA niin ainakin varjovalio. Miettikää.
Peeäs. Kuva tulee joskus, mun kamera ei suostu lataa niitä nyt koneelle -,-
Mutta miettikää!

Miksi koirat ovat parempia kuin miehet:

- Koirat ikävöivät sinua kun lähdet.

- koirilla ei ole ongelmia osoittaa kiintymystään julkisesti.

- koirat myöntävät mustasukkaisuutensa.

- et koskaan mieti, onko koirasi sinulle kyllin hyvä.

- koirat tuntevat syyllisyyttä tehtyään jotain väärin.

- koirat eivät kehuskele sänkykumppaneillaan.

- koirat eivät kritisoi ystäviäsi.

- koirat eivät pelaa peliä kanssasi - paitsi ehkä noutamista, mutta silloinkaan ne eivät naura sille miten heität.

- koirat ovat tyytyväisiä mihin tahansa valitsemaasi videoon, koska ne tietävät, että tärkeintä on vain olla yhdessä.

- koirat eivät koskaan kuuntelisi musiikkia, jota sinä inhoat.

- koiraa voit kouluttaa.

- koira on helppo hankkia.

- koirat yleensä pitävät lapsista.

- et koskaan mieti epäluuloisena, mistä koirasi uneksii.

- hyvännäköiset koirat eivät itse tiedä olevansa hyvännäköisiä.

- pahin mahdollinen tartunta, minkä voit koirilta saada, on kirput

- koirat ymmärtävät, mitä EI tarkoittaa.

- koirat eivät lue ruokapöydässä.

- koirat eivät purista hammastahnatuubia keskeltä.

- koirat voit pakottaa peseytymään.

- keski-ikäiset koirat eivät tunne pakottavaa tarvetta vaihtaa sinua nuorempaan.

- koirat eivät korjaile juttujasi kun kerrot niitä.

- koirat eivät huomauttele ajotyylistäsi.

- koirat pitävät sinua kulinaristisena nerona.

- koirat alistuvat ollessaan väärässä.

- koirat pitävät kaikista kiloistasi.

- koirat eivät välitä, oletko ajellut säärikarvasi vai et.

- koirat tarkoittavat rakkautta suudelmillaan.

- koirat ovat ystävällisiä sukulaisillesi.

- koirat huomioivat sinua yhtä paljon kuin sinä niitä, jopa enemmänkin.

- koirat kuuntelevat sinua aina kun puhut niille.

Otin Maxillä tänään tokoa. No, lähinnä maahanmenoa ja kontaktia, ja toimi paremmin kuin aikoihin. nopeammin, innostuneemmin. terrierimäisemmin!
Ja sitten tämä projektini Rickystä seuraava Junior Handler koirani, kun Maxistä puuttuu karisma kokonaan.
No, kyllä se alkaa tajuumaan, mutta ei sekään siitä nauti.
Mulle ei ole vaan siunattu näyttelykoiria.
Ja nyt olen taas vaihteeks koneella. Pyysin Tarua lähettää hyvää musiikkia. Mitä se lähettää? Lovexia, Indicaa ja Sunrise Avenueta. Että näin.
Pitäis vielä Big Brother jaksaa kattoa.
Tulkaa joku halaamaan mua, muuten alan taas vaihteeks angstaamaan.

Ei ole ikinä ollut näin paha. Tahtoo sheltin, tahtoo! Windyn pennun, uroksen, ei mitään muuta väliä. Kuka kertaa miten saan vanhemmat suostuteltua?

Mä näin unta, että mä sain luvan ottaa Windyn pennun.
Olisipa se totta.
Leijuin vielä aamullakin.

Kaikesta eristäytynyt. Tai siis kaikki mun kaverit on eristäytyneet jonnekin. Jos tulee mieleen että hei, lähdempä käymään Hannalla, niin pitää alkaa vinkumaan kyyti sinne. En miäkään pyöräile sellasta 35 km jonnekin korpeen. Mieluumin muuttaisin sinne.
Tai Tita. Sinne on jotain 60 km.
Tai Sinille. Yli kakssataa.
Angst.
Mikkelissä on vaan Jaana ja Henna jotka on kunnolla ystäviä, eikä vaan sellaisia "moimitäsulle"-tuttuja.
Se skootteri alkaa kuulostamaan aika kätsyltä välineeltä.
Ja sit mulla on ns. niin pelottavia ystäviä jolle ei vaan viitti soittaa että moi, mitäs siä, voitko olla. Niin kuin Heidi. Tai Minna. Mutta Minnakaan ei asu Mikkelissä.
Pöh.

Eli. Tänään aamulla Pendoliinoon joka lähti 7.21 Helsinkiin Minnan & Onnin seurassa. Matka alkoi tosi hyvin, Ricky meinas syödä Onnin.
Matkalla kerettiin niin syödä eväitä että parantaa maailmaa. Mulla ja Minnalla on tosi samanlainen näkemys monista asioista.
Ja sitten saavuimme Helsinkiin. Pasila... Onneks mulla oli Minna matkassa. En mie mihinkään ois siellä osannut mennä!
Minnan kaveri Anna tuli meidän hovikuljettajaksemme, ja matka kohti koiranäyttelyä saattoi alkaa.
Onni siis esiintyi tänään kehässä, ja mun suureksi kauhukseni Anna ja Minna molemmat käski mun ottaa Ricky mukaan. Siis meidän Rickyn, Rickyn, joka syö kaikki isot, mustat ja muuten vaan mulkerot koirat välipalaksi. Siellä niitä välipaloja olisi päälle kolmetuhatta. Ja mitä meidän Rickymme tekeekään? On yksi _enkeli_, rähähti vaan _yhdelle ainoalle koiralle_, ja sillekin siksi että se tunki naamansa Rickyn naamaan kiinni.
Onni käväisi kehässä ja oli NUO EH-1.
Matka jatkui Mäkkärin ja S-marketin jälkeen Purina-arenalle, borderagilitykisoihin. Tuloksena kaksi hylkyä, ekalla kerralla oma moka, ei koira ihan kunnolla lapasessa, mutta toisella radalla Karita on pysähtynyt, rintamasuunta oikea, käsky kauhea rääkäisy "täällä" - ja mitä tekee upea agilitykoirani? Painaa entistä kovempaa väärälle hypylle, tekee upean, täydellisen tiukan käännöksen siivekkeen ympäri ja matka jatkuu virheettömästi maaliin. Vitutti.
Mutta se meni ohi - kiitos Anna & Minna!
Sitten takaisin Pasilaan, sapuskata ostamaan ja junaliput hankkimaan (kiitos Annalle avustuksesta) ja tunnin juttelutuokio ennen kotijunaa Mikkeliin.
Junassa puhuttiin taas ummet ja lammet. Onni tuli syödyksi vain kolme kertaa. Karita osti asennelimppaa (Bratz-limua pinkissä pullossa 8) ) ja matka oli ihanin aikoihin. Eniten mä ihmettelin sitä, että Ricky söi vaan yhden koiran Onni-paran lisäksi. Ja matkusti hienosti junassa.
Ja mulla oli ihan sikakivaa! Millois, Minna, lähdetään uudelleen? ;)

Mä en muista, milloin viimeks ois satanu sillain. Varmaan Kuopion kisoissa? Mutta ei se mitään, mutta kun siellä tuli vielä RAKEITA. Ricky lähti ensimmäistä kertaa elämässään radalta. Sitä ei oikein inspannu.
Mutta Ricky anto vedättää itseään!
Ja Max meni kepit hienosti!
Ja mä osasin liikkua hyvin!
Ja huomenna borderterrieriagimestaruudet... jännittää ihan sairaasti.
Minnan kanssa Helsinkiin ;p
Tulee mahtavaa.

Eilen olin Hennalla (niin, hylkäsin englannin ja ruotsin kirjat tunteettomasti nurkkaan ja lähdin tuulettamaan aivojani). Ja illalla katsoin Housen. Ah, ihana sarja.
Ja sitten luin Pikkuskiniä.