nä asiat raiskaa sun mieles,
ei lähde pois,
tulee aina takasin tielles.
sun tunteet ei jätä sua rauhaan,
ei ne lähde pois,
ei ne katoa,
ne jää suhun asumaan,
ja kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan
sua satuttaa.
miks sä edes unohtaisit?
ketä on käskeny,
ketä on sanonu et nii olis helpompaa,
ne ihmiset on jo sun viereltäs lähteny.
ei ne jääny kattomaan ku sä kärsit,
ei ne ite sisäl kärsi,
vaiks niil monet on sanonu mitä ne taas kerran teki,
yrittäny niit saada edes KERRAN katumaan tekoja,
jotka aiheutti vaan kärsimyst ja surua.
ne ei sure,
ne ei kanna kaunaa,
ne antaa elämän viedä,
ei ne ymmärrä et sisäl sä et tuu koskaan enää saamaan rauhaa.