IRC-Galleria

nuokal oli aluks iha tylsää ku pojat kattos lätkää..

sit kuuntelin vaa musiikkii ja yritin saada vitutust pois..

no sit palmu ja arttu alko leikkimää jeesusteipin kans ja yritti tehä toisistaan posliinei..

hohoho oli kiva kattoo niitte kärsimys ku ne veti säärikarvoi teipil.. :----)

sit rosse meinas lähtee ni jukka veti silt kirjaimellisesti jalat alta..

tai paremminki maton jalkojen alta.. :::DD::DDD

''mä lähen ny kotii'' *viiiuuuhhh!!* *BUM* ::D::DD

sit nuokkari meni kiinni ja laitoin kengät jalkaa ja meinasin men pihal viel
juttelee kaikkie kans..

piha oli iha autio. :o sit mua alko vituttaa ja päätin lähtee morjestaa mun pikkusii
palleroit.. :---))

siis vanhoi hoitodogei ramboo, elmoo, lolaa ja uutta tulokast minnii.. :---)

sit rambol oli kauhee ikävä ollu ni hän sai rakkauskohtauksen ja halus sylii..

hän o nii sulone pikkune ku painoo ei oo ku sellaset jotai 120kiloo,
meiä pikku berhantilaine<3

mut on hän sulone :))))

thänks muute rambol ku tuunas mun mustat farkut,
ne on nykyää valkokarva-kuola farkut. jep :

---

)

mut huomiseen! :)

aamul oli semmone fiilis et voi luoja..

koulus nyt just kestettii..

anteeksi olin hiukan vaikea koko päivän..

jital ainaki sanoin hiukkaC pahasti :(<3

koulun jälkee ville ja jolle tuli meil..

ei pahemmin sit menny hermot.

no sai ne mut ekaa kertaa tänää hymyilemää..

mut muute meni hermot aivan totaalisesti. :D

ja nyt tääl tuoksuu koko kämppä tosi seksikkääl, kiitos jollen hajuvesileikkien..!^^

jos illal sit nuokal.. :)

p.s huomenna on toivottavasti kiva päivä :))
tulee varmaa raitis viikonloppu.. mut ei edes nakerra. :)

pp.ss SAI ANSKU MUUTE MUT TÄNÄÄ NAURAMAA :D
''katotaa kumpi itkee nopeemmi?''
''NO MÄ EN YMMÄRTÄNY SIIT LAULUST MITÄÄ NI ALKO ITKETTÄÄ''
ei luoja :::DDD oltii joskus viisait.. rakastan sinua tyttöni<3

repikää mut riekaleiks,
mua ei enää satu.

repikää mut riekaleiks,
hajottakaa mun unelmat pirstaleiks,
senhän te parhaiten osaatte.

huutakaa mulle,
huutakaa inhoovanne mua,
mä haluun vaan totuuden.

huutakaa mulle,
huutakaa päin naamaa,
kertokaa kuin tyhmä mä olen,
emmä sitä itse pysty myöntämään.

mä oon teiät kaikki pettäny,
itteni ainakin.

emmä tätä maailmaa enää tunne,
en edes itteäni,
teitä varsinkaan.

mun on vaan niin paha olla,
etten teitä edes enää näe,
haluun teiän silmissänne kuolla.

haluun et unohdatte mut,
ette enää satuttais,
jos kaiken vaan unohtaisitte.

lyökää mut maahan,
emmä enää tunne teitä,
ei se mua satuta.

te sen ihmisen tapoitte,
sen kenet te joskus mun kasvoil tunsitte.

älä kerro mitään,
ei enää kellekkään,
ei ne pysty ymmärtämään.

ne säälii sua,
antaa sun olla mitä olet,
loukkaa sua kuitenki katseilla.

pitää sua tyhmänä,
tunteettomana,
kuitenki tunteellisena,
tuskin edes elävänä.

sä olet niille vain joku,
joku ketä ne ei enää haluu tuntea,
joku kenellä on liian suuret ongelmat,
ja liian suuri tarve niitä kertoa,

älä hukkaa aikaas niihin,
sun olos ei tästä kaikesta parane,
hukuttaudu tyttö takasi unelmiis.

te ette tunne mua,
ette tiedä mun ajatuksistani,
ette mun unelmistani.

te näette vain pinnan,
sen tytön ketä kolhut kesti,
surut unohti,
itkemisen edessänne esti.

te ette voi kuvitella yhtään miltä musta tuntuu,
ette edes arvata,
tai ainakaan tietää.

teidän on turha mulle kertoa miten te muka ymmärtäisitte,
olisitte kokenu saman tai tietäisitte tän tunteen.

mä olen mä,
mua ei voi verrata teihin,
tai ainakaa niihin ihmisiin ketä mut petti.

teil ei oo oikeutta sanoo et tä menee ohi,
taas mä piristyn,
teil ei oo oikeut antaa turhaa toivoo,
et olisin loppuelämäni onnellinen.

mitä jos mä en enää vaan jaksaiskaa,
sanoisitteko silloin vieläki et ymmärsitte mua,
kenen syyks te sen pistäisitte,
muistaisko kukaan ketä mä olin,
tai mitä mä tunsin ennen sua,
kenen haudalle ne kukat veisitte?

en pysty kattoo sua silmiin,
sun katse viipyy liian kauan,
liian syvälle katsoo,
mun tunteet ei siltikään löydä sun ajatuksiis.

sun silmissäs mä nään vaan sen inhon,
sen tyhjyyden sun sielussa,
sen inhon sitä ihmistä kohtaan ketä mä olen,
sen syvän vihan.

sä et tiedä mun tunteistani,
ei niitä mun silmistäni nää,
sä et tuu niit koskaan tietämäänkää,
et edes mun unelmistani.

et sä eikä kukaan muu tiedä mun vihastani sitä
ihmist kohtaan ketä mut monta kertaa petti,
väärässä paikassa väärään aikaan luovutti.

se ihminen tekee mulle eniten pahaa,
se mua inhoo, kantaa kaunaa,

en pysty rakastamaan ketään,
ennen ku opin rakastamaan sitä ihmis uudelleen...

mun on vaan opittava rakastamaan itteäni.

entä jos mä en vaan enää jaksa?

asiat kaatuu pääl ja elämä valuu käsist..

entä jos sanoisin sulle,
ohimennen kertoisin,
mitä oikeesti ajattelen..

ymmärtäisitkö oikeesti,
hymyilisitkö
vai kääntäisitkö selän ja lähtisit?

tulisitko takas ja mua lohduttaisit,
tajuisitko kuinka raskast on rakastaa ilman syytä,
itkee ittensä uneen vaan sen takia ettei jaksa.

mä en enää usko rakkauteen, mä en usko enää suhun,
tekisitkö kaikkes sen eteen että musta tulis taas
onnellinen?

antaisitko aikaa,
aikakin tarvitsee voimaa,
voimaa korjata näin monta haavaa.

sä ymmärtäisitkö, mun luokse jäisitkö?

mä en vaan osaa enää hymyillä,
en osaa tuntea,
tuskin enää edes itkeä.

onks mun hyvä olla,
mä en osaa sanoa,
mä en osaa sitä teille kertoa.

mulla on kaikki hyvin
ja silti kaikki huonosti.
mun tekis mieli itkeä,
ja hymyillä oikeasti.

mut mä en vaan pysty,
mun on vaan tyhjä olla,
miks?
älkää edes kysykö.

kai tä kaikki johtuu teistä,
tai musta itsestä,
tai kaikista meistä.

jos mä lähtisin,
pystyisitte paremmin ehkä ymmärtämään,
mut mitä mä siitä hyötyisin?

mä haluun vaan aikaa selvittää elämäni,
aikaa asettuu paikoilleen
ja unohtaa kaiken kärsimäni.

nä asiat raiskaa sun mieles,
ei lähde pois,
tulee aina takasin tielles.

sun tunteet ei jätä sua rauhaan,
ei ne lähde pois,
ei ne katoa,
ne jää suhun asumaan,
ja kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan
sua satuttaa.

miks sä edes unohtaisit?
ketä on käskeny,
ketä on sanonu et nii olis helpompaa,
ne ihmiset on jo sun viereltäs lähteny.

ei ne jääny kattomaan ku sä kärsit,
ei ne ite sisäl kärsi,
vaiks niil monet on sanonu mitä ne taas kerran teki,
yrittäny niit saada edes KERRAN katumaan tekoja,
jotka aiheutti vaan kärsimyst ja surua.

ne ei sure,
ne ei kanna kaunaa,
ne antaa elämän viedä,
ei ne ymmärrä et sisäl sä et tuu koskaan enää saamaan rauhaa.

06.02.08 16:07 <lehmätiainen> :''D <3 TEIN SITÄ SORMI JUTTTUU VIEL KOTONAKI JA NÄYTIN ISKÄL :D

<-- olen ehkä sairas mutta hajosin tuolle.. :DD goatse laura.. hahah :'''DD

tänää oli iha vamma päivä :(

kaikki oli ihan kyrpä otas vaa koulus ja kellää ei ollu hyvä päivä.. :o

no ei muakaa sit kauheesti mikää naurattanu..

koulun jälkee tuli jitta,kirsi,jolle,ville ja jetro meil teel :)

jitta sit totaalisesti todisti olevansa blondi :D::DD

no mut illal sit lähettii kirsin ja jitan kans neppel..

meillä oli mukavaa.. tai no kaikilla muilla oli, minulla meni hiukan siinä hermot illan mittaan.. :D

mutta kyllä minua naurattikin välillä... :))

puhuttii kirsin kans esimerkiks pankkikorteist ja sit jitta luuli iha jotai muuta :DD:D::DDD

nyt olen kovin onnellinen kun pääsin kotiin ja täällä ei saa kuulla mistään vittuilua, täällä on muutenkin rauhallinen meininki.. :)

jos se täst sit vaihteeks taas menis parempaa suuntaa...