Jäi se hermostuminen ja vaihtui turhautumiseen. Kai se sitte joskus. Jos vaikka jo huomenna?
Olipa taas jotenkin hämmentävä lauantai-ilta. Baarissa oli ihan kivaa, mut jotenki ajatukset vaan harhailee jossain ihan omituisissa paikoissa. Tapasin tuttuja, joiden kanssa juttelin muista tutuista ja nyt ei saa päätä kasaan. Minkä takia mä vaivaan päätäni asioilla, jotka on ollu ja menny jo aikoja sitten, varsinkin kun niissä ei kai periaatteessa ole edes mitään muisteltavaa?
Sekavaa.
Kauhee nälkä. En syöny eilen mitään ku en jaksanu lähtee kauppaan. Jäi väliin toi äitienpäiväkin, vaikka mua kahteen paikkaan odotettiin. Täytyy taas selitellä. Ei vaan lähteny. Ei sit yhtään. Äärettömän jäinen päivä. On vieläki vähän semmonen pöhnäinen olo. Pitäis lopettaa toi ryystämine.
En mä tiedä mitä mä taas tulin tähän jauhamaan. Odottelen inspiraatiota lähteä kauppaan, vaikka se aukes jo vartti sitte. Pakko hakee safkaa et jaksaa juosta tän päivän.
...
Mikä mua riivaa?!
Miks mä en vaan voi antaa menneiden olla ja jatkaa elämääni? Miks pitää kaivella vanhoja haavoja auki? Eiks tää nyt oo ihan tarpeeks vaikeeta näinkin?
--> Kauppaan.