Lenkkiä lenkkiä, vähemmän lepiä.. Tää on siis eka kerta viime perjantain jälkeen ku jaksoin raahautua aamutuimaan loikkimaan, ja täytyy sanoa ettei ollu aluks taas ihan helppoa.
Pirun kylmä ilma ja puolessa välissä menosuuntaa meinasin jo kääntyä häntä koipien välissä kotio ku korvat oli paleltua irti päästä. Sinnittelin biisi kerrallaan eteenpäin ja katoin kellosta et joo, viis minsaa vielä. Sit vartin jälkeen uus etappi seuraavalle huoltoasemalle ja sitärataa niin kauan et sain sen tunnin täyteen menosuuntaan.
Paluumatkalla sit jo paistoki aurinko ihan lämpösesti ja oli paljon lepposampaa ku askel kulki ihan eri tavalla. Tarttis vaan saada jostain mp3-soitin, ku ton kännykän radion kanssa ei oo mitenkään turhan hehkeetä sätätä. Paina sit uutisten voimalla eteenpäin, ku samat otsikot tulee yhden kiekan aikana neljään kertaan. Ejjaksa. Et jos joku haluu diilata, ni ilmottelee vaan.
Jano on toinen juttu, mikä vähän nyrsii tot lenkkeilyhuumaa. En oikeen nää itseäni juoksemassa puollitranen kädessä, mut sit kotona ei meinaa kieli enää irrota kitalaesta. Hyviä ideoita?
Tää on mulle vähän uus juttu vielä, nääs.
Mut jospa tästä nyt sais kiinni vähän useammin kun kerran viikossa ni hyvä. Vähän lähempänä kesää vois ottaa sen pyöränki alle, mut tänään siel oli ainakin niin jäinen aamukuura etten kyl tarkene. Tunturilla pääsis vähän kovempaa ja kauemmas ni pysyis mielenkiinto yllä. Täst mun asuinympäristöstä loppuu aika pian noi tunti suuntaan -reitit, joita jaksais tahkoa.
Summa summarum: tämän päivän liikunnallinen osuus tehty, illalla vaan pysyttävä kiinni siinä vesilinjassa ni hyvin suttaantuu.
--> Kirjastoon pääsykoekirjat kainalossa, jei