IRC-Galleria

nimittäin nälkiintyminen.

Viimeinen päivä palkkatyössä hampurilaisten keskellä.

Viimeinen, tajuuttekste?!

Mä ehkä kuolen ilman sitä rasvankäryä. Ilman majoo ja rasvassa kärtsättyä pekonia. Ja hanasta tulevaa kokista. Ja grillimaustetta!

Ilman kiukkusia perheenäitejä. Ilman kännisiä huuliveikkoja. Ilman 16-tuntisia työpäiviä. Ilman muiden jälkien siivoomista. Ilman 55 asteen lämpötilaa.

Buahaha! Voi kullanmurut jotka jäätte sinne. Mä rupeen hengailee lounastunteina jonossa jakamassa kuponkeja.

Aah.

Miksi sitä aina öisin luulee olevansa tilivelvollinen koko maailmalle?

Pitäis tässä väsäillä ens viikolla ilmestyvää kolumnia, mut jotenkin sitä vaan kaivaa kaikkea ei niin tärkeää pitääkseen itsensä kiireellisenä silloin kun ajatus jumittaa.
Alkuun pääsy on aina helppoa, keskellä tulee ajatustyhjiö ja loppu tulee taas kuin itsestään. Kun sais vaan itseään niskasta kiinni ja naputtelis sen setin valmiiksi niin ei tarttis miettiä sitä tässä kaiken muun ohella.

Elämä tuntuu olevan muuten ihan mallillaan ja hymykin irtoaa kohtalaisen herkästi. Tässä taustalla soi Green Dayn Time of your life. Leppoisaa fiilitelymusaa.

Tässä pätkässä ei taas ollut sen enempää varsinaista asiaa, mut pitäähän se tämmöinenkin ominaisuus hyödyntää.

Halatakin saa.

Tänään

minä

irtisanon

itseni.

Miksi se on niin vaikeaa?
Minun piti vaan avata liikkeen ovi ja ruveta myymään.
Kukaan ei kertonu minulle millasen yhteyden kortinlukija tarvitsee tai mitä eroa on kirjanpitäjällä ja tilintarkastajalla.
Mut minä jumankauta vieköön selviän tästä.
Minusta tulee yrittäjä.
Tulee!

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1. Olen hysteerisen tarkka kynsistäni. Yksikin lohkeama, kolo tai värjäymä pilaa päiväni. Elämäni on taas raiteillaan kun kaikki kynteni ovat kasvaneet samanpituisiksi ja ovat virheettömäsä kunnossa.

2. Diggaan Pikku-G:tä. Me ollaan on loistava biisi, ja kuuntelen sitä viikoittain kohottaakseni mielialaani. Kukaan ei tiedä vinksahtaneesta musamaustani.

3. Tiskaan, siivoan ja käsittelen likaisia asioita aina kertakäyttöiset hanskat kädessä. Ostan 100 kpl paketteja varmistaakseni, että niitä on aina saatavilla.

4. Poden syyllisyyttä syömistä. Rakastan ruokaa, herkkuja ja kaikkea, mikä maistuu hyvältä. Sisälläni kalvaa jatkuvasti mieliteko johonkin suolaiseen, makeaan, kirpeään tai happamaan. Jokainen suupala saa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että en voinut vastustaa kiusausta. Lasken mielessäni jokaisen suupalan kaloripitoisuuden, jotta tiedän illalla kuinka huono omatuntoni tarkalleen on.

5. Keräilen Apulannan levyjä. Käyn viikoittain huutokaupoissa katsastamassa tarjonnan, ja jos löydän jotain mitä en omista, huudan sen hinnalla millä hyvänsä. Yhdestä promosinkusta maksoin 125 euroa. Hinnalla ei todellakaan ole väliä, kun kyse on Wirtasen hengentuotteesta. Silti halveksin niitä, jotka ostelevat lehtiä julisteiden takia.


IceQ
aNSeLMi^
Perfekt_Dark
Janubin
haapane

On henkilöitä, jotka väittävät olevansa lähimmäisiäni.
Kun koittaa hetki, jolloin heitä kaipaisin, ovat he muualla.
Tämän jälkeen kertovat he tarinoita, joiden uskottelevat olevan tosia,
liittyen hylkäämiseeni.
Mutta tiedän totuuden, vaikken haluaisikaan.
Sillä se satuttaa, ennemän kuin kestäisinkään.
Jää aina yksin, vaikkei pyytäisi
kuin hetken läheisyyttä
rakkaimmiltaan.

Hyvää yötä.

Taas.

Ehkä.

P.

..huolimatta siitä että maton alle sysätty joulusiivous on edessä tänään.

Moppi heilunee lauleskellessa, eikä ahdista edes tiskaaminen.

Pitkästä aikaa joku sanoi mulle jotain ei-negatiivista.

Kiitos, K-Man. :)

Vahingossa läysin tämän biisin ja jumankauta että meinas tukka lähteä. Tällä biisillä saa aina, ihan joka kerta, tajunnan räjähtämään tanssilattialla. Pitäisköhän sitä sittenkin lähteä tänään reissuun? :)

Kun levysetä pistää tämän biisin tulemaan, niin ei tartte paljoa ajatella, kun kroppa vie ja mie vaan vikisen.. tai muut. ;)

Biisin sanoja nyt en tässä tietystä syistä voi referoida, mutta hakekaa ihmiset, hakekaa tämä helmi teknomusiikin kivikaudelta ja nauttikaa. Eikä haittaa, vaikka jalka vähän vippattaa - sitä on liikkeellä.

Rakkautta.

Hävettää pitää näitä kuvia täällä galleriassa. En irkkaa, enkä siksi siis kuuluis tänne, mut antaa ny olla sit ku muillaki o. Vieraskynä ilmestyy perjantaina viikolla 50.