IRC-Galleria

Hola

Yhteisesti pientä tiliä reissusta, ettei jää kellekään kertomatta mitään.

Mutsin kanssa siis mentiin kun eräs nimeltä moneen kertaan mainittu henkilö päätti vetäytyä lähdöstä eräpäivää edeltävänä iltana. Vähän ahisti, koska ihan parhaita kamuja ei äipsin kans olla, mut yllättävän siististi oltiin. Kertaakaan ei otettu yhteen, mut muutamaan otteeseen mä rähähdin sille ku se jankkas jostain typerästä liian pitkään. "Oletko sä nyt ihan varma että ne meidän matkatavarat tulee tähän? Tossa toisella on paljon enemmän ihmisiä? Eikä tässä näy sitä pariskuntaakaan kun istui meidän vieressä koneessa. Ja noi puhuu hei ruotsia! Kuuleksä. Ruotsia. Jos ne onkin menny johonkin toiselle hihnalle? Katsoitko sä nyt varmaan tarkasti sen numeron? Jos mä käyn vielä katsomassa sen uudelleen? Oliko se tohon suuntaan? Ai ei kun siellä olikin noi vessat, missäs se oli hei se televisio? Mitä siinä luki? Kuunteletko sä ollenkaan? Jos ne onkin mennyt johonkin Kiinaan? Mitäs sitten tehdään? Sit soitetaan ja sanotaan et vii vant aur laukku! Eiku pääk vai mikä se on. Hei kato nyt sieltä tulee jotain! Oliko sulla sininen? Tossa on joku keltanen hihna, laittaako ne semmosia hihnoja tuolla et laukut pysyy kiinni? Ei niitä täällä kyl näy, sä oot kattonu väärin sen paikan, määpä kysyn tosta vierestä ekskuusmii.." Vaati pienen palautuksen maan pinnalle, mut eipä käyty sentään kenenkään kurkkuun kiinni.

Hotelli oli muuten ihan jees, mut huone oli skint. Maan tasalla, käytävän vikassa loukossa, päädyssä jossa ei ollut ovea vaan avoin seinä ulos (!), ei käytävävaloa ja parvekkeen ovi ei pysynyt lukossa. Ekana iltana ku oltii ajoissa nukkumas, niin joku kävi puol kybän aikaan koputtelemas siihen oveen ja häipy vauhdilla paikalta ku valot sytty. Seuraavana iltana tultii syömäst varttii vail kybä ni huoneest kuulu kolinaa ja parvekkeen ovi oli viis senttii auki. Yörespa tuli kattoo ja totes et oven saa nykäsemällä auki ulkopuolelta. Jatko siihen sit vaa et tää on aika yleistä, jengi tulee sisään, kattoo onks rahaa tai arvoesineitä pöydällä ja sit häipyy - ottakaa tallelokero. Tattis. Sit tilitettii omistajalle et halutaa vaihtaa huonetta, ei onnistu. Ihan täynnä, veri sori. Opas kuunteli myötätuntoisen näköisenä ku mä hermostuksissani pillahdin itkuun selittäessäni et meijän huoneessa käy hiippareita ja kysy tyynesti et mitä ootte valmiita maksamaan hotellin vaihdosta? "Ainakin 35e/yö lisää." Pidä tunkkis. Tjäreborgille kumarrus.

Loppuloman yöt oli arvatenkin hiukan katkonaisia kun heräs jokaseen kolahdukseen ja rapinaan ku tuntu et joku tunkee sisään. Torakoita ei onneks näkyny ku pihalla. Kissoja sen sijaan oli - ei kiinalaisia ravintoloita liian tiuhaan - , ja niitä mutte ruokki onnessaan. Meinas väkisin ostaa kilon kuivaruokaa mut pääsin viime tingassa väliin.

Hotelli sijaitsi rinteessä, ja alas ostoskeskukseen oli rapiat 200 porrasta, sekosin vähän laskuissa. Ihan kivaa jumppaa ellei mukana olis ollu läähättävää eläkeläistä, joka pysähty joka tasanteelle haukkomaan henkeä. Yhtenä päivänä käveltii rinnet viel ylemmäs ja sielt sit reilu 500-600 porrasta alas rannalle. Pohkeet tuppas kiristämään seuraavana päivänä. Oisin kovasti halunnu taivaltaa ne kerran ylöspäinkin, mut äityli ei ollut myöntyväinen eikä sitä oikein uskaltanu yksinkään jättää ku se tuppas joutumaan selkkauksiin paikallisten kanssa. Ens kerralla sitte.

Päivärutiini oli melkein koko viikon sama, johtuen toisen älyvapaasta unirytmistä ja toisen lääkekuurista. Ylös seittemältä, aamupala ja takas nukkuu. Kympiltä kiertelee kaupungille, puoliltapäivin altaalle, neljältä huoneeseen päikkäreille, seiskalta syömään ja ysiltä nukkumaan. Mikä vitun loma, saattaa osa miettiä, mut mulle toi sopi hyvin. Olo on oikeesti levännyt ja rahaakaan ei menny ihan hirveesti ku ei tullu sikailtu baareissa. Siel yhes raflassa ne juotti mua humalaan aika tehokkaasti talon piikkiin, mut onneks vaan yhtenä iltana. Ei sen puoleen et mä meijän äiteetä oisin mihinkään edes ottanu mukaan.

Sillehän piti opettaa pöytätapojaki ihan alusta. Seuraava saattaa sisältää liikaa ifoa herkemmille, joten voi siirtyä suoraan seuraavaan kappaleeseen. Syö pieniä paloja, suu tyhjäksi ennen kuin alat mättää uutta haarukallista sisään, pureskele rauhassa, älä kaada pureskellun pihvin kanssa samaan suulliseen olutta, _älä työnnä kieltä ulos suusta pyydystääksesi salaattia haarukasta kuin sammakko kärpästä_, käsi suun eteen kun yskittää, älä syö kynsiä (!), älä tuijota ihmisiä suu auki, hymyile edes kerran illassa, älä retkota pöydässä kuin kotisohvalla äläkä puhu ruoka suussa - kiitos. Nii ja nypin sen leukaparran ennenku lähettiin ekana iltana ulos. Gosh, en usko itekään et sanoin ton ääneen. No ainakin vähän se tsemppas ton viikon aikana. Useimmiten mä kyl istutin sen pöytään niin et se oli naama keittiöön päin.

Sisäänheittäjillä oli ihan uskomaton kasvomuisti. Yks setä tarjos musta ekana iltana kuutta kamelia, mut iltojen mittaan tinkasin sen neljääntoista. Todettiin sit mutsin kans et niit ois hankala saada lentokoneeseen ja et T paralla ois liikaa hoideltavaa neljässätoista yksilössä. Palasin siis pitkin hampain takasin loskan luvattuun maahan. Sinnikkäästi ne huuteli perään ja piti kädestä kiinni vaik yritti näyttää pitkää naamaa. Yhdelle oisin saattanu jäädä jutustelemaan pidemmäksikin aikaa ellei se ois eka silmäilly mua hyvin arveluttavasti päästä varpaisiin. Normaalisti en pistäis huomiota pahakseni, mut siin katseessa oli jotain niin T-Bag:iä et hui. Sekunnin vilaus mielessä sen selkäryijystä ni keskittymiskyky palas.

Alennusmyynnit oli kohillaan. Farkut (kokoa liian pienet, tarkoituksella) 20e, Benettonin takki 10e ja paidat 2-7e, t-paidat kaikki 4e, korut 5-10e - kyl kelpas. Mäkään ku en varsinaisesti mikään shoppailija luonteeltani ole, sain aikani ja rahani kulumaan.

Jeje. Mitäs vielä. Sää ei ollu ihan paras mahdollinen, mut kyl sitä väriäki vähän tuli. Biksuraja on aika näyttävä, mut antaa sen olla näyttävä vaan privaatisti, ettei mene ruokahalu ihan kaikilta. Kahtakymmentä ja puolipilvistä koko viikon. Yks päivä oli ihan kirkas taivas ja siitä sain hullut kiksit. Makailin altaalla ja pyörin siin onnessani ja ku avasin silmät ni näin kirkkaan keltasen aurinkovarjon värisevän pienessä tuulessa vasten ihan sinisen sinistä pilvetöntä taivasta. Siin oli verkkokalvolle talletettu image. Ruskettuneen ihon tuoksu ja se lämpö ku imeyty kaikkii soluihin, en tiedä mitään parempaa.

Sinne palataan.