Miksi sitä aina öisin luulee olevansa tilivelvollinen koko maailmalle?
Pitäis tässä väsäillä ens viikolla ilmestyvää kolumnia, mut jotenkin sitä vaan kaivaa kaikkea ei niin tärkeää pitääkseen itsensä kiireellisenä silloin kun ajatus jumittaa.
Alkuun pääsy on aina helppoa, keskellä tulee ajatustyhjiö ja loppu tulee taas kuin itsestään. Kun sais vaan itseään niskasta kiinni ja naputtelis sen setin valmiiksi niin ei tarttis miettiä sitä tässä kaiken muun ohella.
Elämä tuntuu olevan muuten ihan mallillaan ja hymykin irtoaa kohtalaisen herkästi. Tässä taustalla soi Green Dayn Time of your life. Leppoisaa fiilitelymusaa.
Tässä pätkässä ei taas ollut sen enempää varsinaista asiaa, mut pitäähän se tämmöinenkin ominaisuus hyödyntää.
Halatakin saa.