Tänään, 4.4.2006 klo 12.30 olen valmis perumaan sanani.
Mä olen ollut torstaista asti vuoteenomana hirveessä kuumeessa ja kävin eilen sit labrassa. Tyly tuomio: Influenssa, vähintään kaks viikkoo himassa levossa.
Vittu kaks viikkoo!
Ihan niinku tässä ei just näinä samaisina päivinä olis mitään muuta sättäämistä. Mun piti avata liike kahden viikon päästä!
Tässä hommassa on kuulkaa ahdistavuus maksimoitu. Ainoa aktiviteetti himassa on tää kone, jonka edessä en voi istua puolta tuntia kauempaa, ku silmät alkaa särkeä. Sit voin tietty mennä selälleen sängylle ja laskea hämähäkkejä katosta niin kauan kunnes kilahdan.
Tempting, huh?
Mä en pääse hakemaan huomenna ilmestyvää Apulannan DVD:tä, koska en saa poistua kotoa. Vapaaehtoiset kotiinkuljettajat Turun seudulla ilmoittautukoot, bonuksena kahden viikon sairasloma. Sitäkään lättyä mä en oo odottanu ku kesästä asti.
Jouduin poistamaan mun kielikorun. Just ku mä olisin sitä "luvallisesti" saanu käyttää töistä lähdettyäni. Se oli niin pirun kipee eikä auttanu puhdistukset eikä jääpalat ni en uskaltanu jättää sitä paikalleen. Sitähän ei siis enää saa takaisin muuta kuin tekemällä uuden reiän, eli never. Sitä halusin vaan 15-vuotiaasta asti. Kyllähän se mulla jo kaks vuotta tossa oliki.
Näin sen elämän pitääkin mennä. Joo kutsukaa vaan itsekkääksi paskiaiseksi. Vaikka Afrikassa kuolee ihmisiä nälkään, niin mullakin saa olla ongelmia. Mä olen omien mahdollisuuksieni mukaan yrittänyt vaikuttaa maailman saamiseksi parempaan suuntaan ja teen sitä tästä edespäinkin. Mut just tällä hetkellä. Tällä hetkellä! Tällä hetkellä mä oon vaan niin voimaton edes rähjäämään.
Älkää liikkuko julkisilla paikoilla.