Mielialat heittelee. Hela tiden.
Joka toinen tunti olen varma siitä et syteen mennään ja lujaa ja toisinaan näen euron kuvia silmissä.
Tuleva totuus on toivottavasti jotain siltä väliltä. Jos nyt vuokran sais maksettua, ettei ulosottoon joutuis.. Syömisen nyt voi hoitaa vaikka vanhusten luona jos oikein on tiukkaa.
Mitä ihmettä mun päässä oikein pyöri? "Mulla on tylsää. Hei! Nyt mä tiedän! Mä irtisanoudun palkkatyöstä ja perustan firman!"
Missä te olitte sillon ku mulle jaettiin aivoja? Miksette ollu rakkaat tuuppimassa mua eteenpäin jonossa? Kiitos vaan teille. Nyt se on sit reilu peli vaan jos tuutte ostaa kaikki äitienpäivä- ja valmistujaislahjat multa. Muuten mä tuun Teidän jääkaapille! Buahaha. Miettikääs sitä.