IRC-Galleria

Siis mitä pahaa on olla perjantaina himassa ja tehdä palapeliä äitin kanssa? Eiks se nyt oo ihan basic?

_ _ _ . . . _ _ _ !

Ruskettunut iho tuoksuu tosi hyvälle.

Ja sit on ilo irti. Karannu lapaset käsistä. Holtitonta menoa.

Odottaaaaaaa.

Mä luulen et se yhteiskuljetus on ihan hyvä vaihtoehto. Linja-autossa on (ja kaikki yhteen ääneen)

Tunnelmaa!

Tuutilullaa taasen.

Mahtireissu lavvantaina. Kannatti pantata baarissa käymistä vähän pidempään.

Baila baila!

Ainoa vika hienoissa asioissa on se että niitä tekee mieli lisää.

(Viikko ja Tiësto, viikko ja Tiësto!)

Nyt nukkumaan tätä yltiömäistä hyvän olon tunnetta pois.

Adieu.

Tui tui beibe!

Tui tui...

SP!

Miks pitää aina näkyä? Mä haluan säännöllisesti yhden päivän viikossa tassuttaa täällä muiden näkemättä. Uteliaisuudenkyltymätönjanoni (ei ollu muute yhdyssana) ei koskaan tyrehdy näillä vaihtoehdoilla. Jos haluat nähdä että kuka näkee, niin tulet myös itse nähdyksi. Ei o reilua.

Kaamee nälkä ja väsy mut ei taas malta käpertyä peiton alle. On muka perjantai ja pitäis muka iloita siitä että on muka viikonloppu. Mut ku ei o. Töihin aamulla. Onneks illalla saapi pitkästä aikaa vaihtaa vapaalle. Pettämätön strategia: Hirveet tinat ennen kymppiä, kympiks sisää, halvat viinat pöytään, pöytä tyhjäks ennen puoltayötä ja loppukeikka lattialla sheikkaa buutii. Yöpizza ja johonki lämpimään paikkaan odottamaan et sunnuntai kuluu pois.

U can't screw this up, mate.

Hyvin alkuun lähtenyt rääkkäys jämähti taas paikoilleen ku tulin kipeeks. Näin käy aina. Toivotaan ettei tartte enää tästä eteenpäin vaan et saan tän masun hallintaan nyt lopullisesti. En halua et mun tulevaisuus näyttää samalta jojoilulta ku äiteellä.

Miks proteiinipatukat maistuu niin pahalle?

Tarvitset mahdollisuuden rakkauteen
jonka arvoinen en ehkä ole
menettämisesi on tuskaisaa
en halua tuottaa sinulle pettymystä
en halua johdattaa sinua eteenpäin
en halua pidätellä sinua paikasta johon saatat kuulua


Yllättävän nopeasti ruumillisuuden kaipuu vaihtuu hellyyden kaipuuseen.

Joteskii hämmentävän tyhjä olo. Kavereista ei oo vkln aikana kuulunu mitään enkä oo itekään jaksanu soitella perään. Kaipa ne siellä porskuttaa.

Tämmönen yksinäisyysahdistus ois loistavaa aikaa proosata vähän pöytälaatikkoon. Maallisemmat projektit kuten sen laatikon löytäminen täältä muuttolaatikoiden joukosta tosin vaatii ehkä ensisjiasemmin sitä huomiota. Tai kai muuttaminen ny kolme kuukautta saa kestää?

Äiti leipoo pullaa. Nenä tykkää. Tulee ihan lapsuus mieleen ku aamusin aika kliseisesti heräs aina tuoreen pullan oven alta luikertelevaan tuoksuun. Enkä ala nyt märehtiä sitä miten sillon ei koskaan ollu ongelmia. En ala.

Musta on tullu liian läheisriippuvainen. Täydellisen säälittävä apinavauva. Mikä sai aikaan sen etten osaa enää olla yksin? Vai onks nyt vaan kaikki edellisistä ihmissuhteista kasautuneet patoumat kammennu ittensä pintaan tässä muodossa? Mut jos mä en haluu et ne ilmenee näin? Kelle mä voin valittaa? Ja mulle on ennenki valitettu tästä kysyvästä kirjoitustavasta, ei tartte auttaa.

Koulussa mä tunsin oloni totaalisen ulkopuoliseks aina. Oli se sit ya tai yo ni hiivin pisin seiniä anteeksasenteella. Nyt tuntuu kuitenki siltä et ois hienoa olla vielä siellä. Ois ainaki jengiä ympärillä. Vähän samaan tapaan ku ihmiset lähentyy hirvittävässä ukkosmyrskyssä kauppatorilla kun kaikilla on se yhteinen vitutuksen kohde. Samalla oispaohijo -asenteella ku selvitään polveen asti ulottuvasta lumimatosta. Tällä hetkellä ei oo ketään joka ois mun kanssa samassa tilanteessa tai jolla ois samanlaisia kysymyksiä päässä. Mun pään päällä leijuva kysymysmerkki on harmaasta pinkkiin häivytetty, kun kaikilla muilla se on joko musta tai punainen. Kelle mä näistä muka voin jauhaa? Sori vaan kaverit, mut ette te tajuu. Tää olotila ois koettava.

Kai mä periaatteessa tiedän mitä teen väärin, mut tarttisin jonkun tavaamaan sen mulle. Just siihen tarkotukseen mä haluan nyt jonku hengenheimolaisen. Tukemaan mun ajatuksia totuuspohjalta eikä vaan myötäilemään et joo-o joo-o. Älkää ymmärtäkö väärin, mä arvostan kaikkea tukea. Se on vaan vähän niinku putsais 42" näyttöä pumpulipuikolla. Ilman sitä pumpulipuikkoa se olis tosi syvältä, mut ammattivälineetkään ei ois haitaks.

Kutsuttiin pullalle. Pitää mennä ottamaan ne fiilikset. Lämmin pulla ja kylmä maito. Sääli vaan et oon laktoosivammanen. Ei voi saada kaikkea.

Yritin niin kovaa
ja pääsin niin kauas
mutta lopulta
sillä ei ole edes väliä

minun piti kaatua
menettääkseni kaiken
mutta lopulta
sillä ei ole edes väliä