Ei voi sattuu enää. Ei sais. Pitäiskään. Ahistaa. Mä luulin et tää juttu oli jo selvä. Miks mä en voi jatkaa elämääni? Minkä helvetin takia tän pitää vielä olla mun ongelma? Mä voisin ottaa vaikka neljä muuta ongelmaa tilalle. Hut hut vaihTOO!
Mut mieli piristy vähän ku oon naureskellu näitä ruotsiläppiä. Hillitöntä menoa.
Tars keksiä jotain muuta ajateltavaa. Ei uskalla lähteä edes lenkille ku sit on vaan ihan yksin ajatustensa kanssa. Ja niitä on paljon liikaa. Minä olen liiiikaaaa..
No mut joo. Et tän kanssa taas painiskellaan. Tiiätte sitte mistä puristaa. Pus.