IRC-Galleria

hap sanoo:
selasiks jo suudin kuvat
Petra sanoo:
tokitoki
hap sanoo:
:/
Petra sanoo:
mut repsesin ihan täysin sitä mun kommenttia sulle
Petra sanoo:
en muistanu koko hommaa
hap sanoo:
mitä? ;D
Petra sanoo:
sitä ihanuushommaa. känniterroria
hap sanoo:
haha
hap sanoo:
tieks mitä
hap sanoo:
mä oon ite kirjottanu sen sinne sun tunnuksilla ;DDDDDDDDDD
hap sanoo:
olit jättäny gallerian auki ja olit sillon suihkussa tai jossai
hap sanoo:
;D
Petra sanoo:
ha
Petra sanoo:
tiäks

Miten mä voin olla näin voimaton? Mun paras päivä käänty minuuteissa tän kevään paskimmaksi. Ehdottomasti paskimmaksi. Mikään työkriisi tai muu sanominen ei tunnu missään. Hyttynenki puree kovemmin. Miten mä voin hajota muutamasta vitun sanasta taas näin? Saatko sä jotain saditista tyydytystä tästä mun vajoamisesta? Siitä et luet ku mä tilitän tänne miten paskaa mulla on? Miten sä teet mulle sen paskan olon? Ihan omin sanoin kerro mulle. No tässä on. Tältä tuntuu. Maiskuttele. Tai älä kerro. Pysy siellä. Tässä menee taas hetki että olen yhdyskuntakelpoinen. Ei sulla oo hajuakaan siitä miten pahasti sä mut pilkoit. Ei pienintäkään. Kuutioiksi vaan ja pannulle paistumaan.

terapiaa
pian
paljon
mä en jaksa
vittu luulin et se oli jo ohi
et se ois jo haudattu
tarpeeks syvälle
mut ei
puol vuotta ei riitä mihinkään
muutaman sanan lause ja mun elämäni paras päivä muuttu tän vuoden toisiks paskimmaks
eiks voi vaan antaa olla
jättää mut rauhaan
pitää itellään sen mitä on asiaa eikä tuppautua mun elämään
mussuttamaan menneitä jotka mä oon yrittäny haudata
yrittäny kämmenet verillä kaivaa niille kuoppaa sana kerrallaan
suudelma kerrallaan
ja ei
kaivetaan toki ne ylös
myllerretään vähän että tulee itselle parempi mieli
itselle parempi mieli ja toisen hauras mieli taas pirstaleksi
emmä sais jauhaa tästä
vanhaa paskaa
tartteis olla koossa jo
tuntee ittensä 2000 palan peliks josta puuttuu kulmat
ja kaikki sävyt on mustan eri asteita
kasaa siinä sit ku valot sammutetaan kesken

Toinen. Jälkimmäinen sotakirves vielä liian tuoreessa muistissa. Hädin tuskin veri kuivunut. Iskettiin paljon syvemmälle. Suoraan selkään. Osui kai keuhkoihin, jos voimattomuutta ajatellaan. Ei pysty eikä halua vielä. Edes miettiä asiaa.

"Walking down the street
Distant memories
Are buried in the past forever"

Tänäpänä se alko. Meikän elämä.

Tänäpänä siis yöllä, siellä ulkona. Jatkui nätiste päivällä rantalököilyllä, jokilaivalököilyllä ja himalököilyllä. Loma ois kiva, vois vaan lököillä paljon. Hyvä kyl oli tänäänkin. Laadullisesti. Fiiliksellä. Illalla noin yhdeksän aikaan muun muassa. Sotakirves melkein haudattu. Ei ihan kokonaan. Mut kannettu jo ulos. Ehkä mä täyttelen kuoppaa jo tän kesän aikana. Kuka tietää.

Hassut itserusketussessiot oli. Terveisiä vaan naapureille täältä piparinäyttelystä. Tyttökivaa pinset esillä, kumihanskat kädessä. Saa kai sitä välillä.

Tästä tulee hyvä kesä. Hyvän fiiliksen kesä.

Eilen korkkasin. Korkkasin kesäyön. Lämmin, kostea ja ihana. Yksi parhaimmista seurana. Hymy huulilla nukahdin. Kesän tuoksua hiuksissani tunnustelin. <3

Tämä aika, tämä paikka
Hyväksikäytetty, virheet
Liian kauan, liian myöhään
Miksi pyysin odottamaan
Vain yksi tilaisuus
Vain yksi henkäys
Siltä varalta että yksi on jäljellä
Koska tiedät
Tiedät, tiedät

Että rakastan sinua
Olen rakastanut alusta asti
Ja kaipaan sinua
Ollut liian kaukana liian pitkään
Unelmoin sinusta kanssani
Etkä koskaan lähtisi
Lopetan hengittämisen
Jos en näe sinua enää

Polvillani, pyydän
Viimeinen tilaisuus, viimeinen tanssi
Koska kanssasi taistelen
Läpi helvetin, saadakseni kätesi
Antaisin kaiken
Antaisin meille
Antaisin mitä tahansa mutten periksi
Koska tiedät
Tiedät, tiedät

Niin kaukana
Ollut liian kaukana liian pitkään
Niin kaukana
Ollut liian kaukana liian pitkään
Mutta tiedät, tiedät tiedät

Halusin
Halusin sinun jäävän
Koska tahdoin
Tahdoin kuulla
Että rakastan sinua
Olen rakastanut alusta asti
Ja annan sinulle anteeksi
Että olit poissa liian pitkään
Joten hengitä
Koska en ole lähdössä
Pidä kiinni
Äläkä koskaan päästä irti

nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
ja hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa: tähän alkaa jo tottua

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
__________

..helluntai...

Välikuolema. Liikaa asiaa. Liian pieni pää tähän tajuntaan. Herättäkää puol ykstoista.

Tänään mä päätin pyöräillä myn sykkelin Pikiksestä tänne asutuksen pariin. Tänään satoi vettä.

Ennen Karinsin rajaa aivan läpimärkä ja -vittuuntunut. Piispanristin jälkeen alko helpottaa ja Kuppikselta himaan oli jo ihan letkeetä. Vaatteetki ehti kuivua.

Pakko oli silti painaa reitti parin hemojyrkän mäen kautta niin et huomenna ei varmaan oo asiaa istuskella töissä satulatuolilla. Puoltoista tuntia meni suht huomaamatta.

Sit pääsin kotia, kannoin pyörän kellariin portaita pitkin ja viimeisillä voimillani kävelin viel viiden kerroksen rappuset. Meinasin kuolla tohon ovelle.

Pääsin sisään ni tuli yhtäkkinen flashback et mun auto on teatterinmäellä. Viunde, pakkohan se oli viel talsia hakemaan. Siin vaihees ku alko sataa uudelleen ni voin kertoa et syletti.

Kotosalla odotti melkomoinen kaaos tiskeineen ja pyykkeineen. Raivasin ne siinä samassa tajuttomuuden rajalla häilymisen tilassa ja sit otin sapuskan eteen. Kunnon ruuan (ananasta ja raejuustoa) jälkeen kävin pitkässä suihkussa ja nyt kuivattelen itseruskettavaa. Saa nähä mitä siitäki tulee näin itse suihkittuna.

Proggiksena ois viel ettiä mun rullissuojat. Käännettiin Pikishima ympäri mut ei ollu siellä. En kyl oo niitä täälläkään nähny et en sit tiä mihin ne o haihtunu. Se vaan on varmaa, et mä en ilman koko kropan niveltenkattavaa suojausta lähe reenaamaan kolmen vuoden tauon jälkeen sitä juttua missä on kengissä pyörät alla. Ruumiitahan siinä tulee. Ruumiita voi tulla myös silloin kun vien isukille auton huoltolaskun. Iskareiden vaihto + työ = 445€. Kilttttti isiiiii...

Nyt reippaasti unta palloon ja huomenna pirteenä töihin. Yeah riiiight.

Perus baarisetti taas. Siis ihan perus kaikkine kommervenkkeineen. Mut tää krappe. Uh. Pakko oli sit lähtee lenkille. Ihan pakko alottaa kuntoilu krapulassa. Siis niin pakko. Tunti turpaan yhteen suuntaan ja sit vähä lököö ja sama takasinpäin. Jalat teki kuolemaa ku piti pysähtyä liikennevaloihin. Ja ei siinä. Olihan sit vielä pakollista mennä hakkaamaan sitä pingistä. se on kyl hauskaa puuhaa. Vaikka mä rookiena olenkin siinä ihan sukka. Mut oli näin [-] lähellä etten antanu sille yhelle maisterille leipää. 15-10! Sen voimalla mä jaksan tonne elokuulle asti. Nyt painaa touhukas päivä jo silmää mut edelleen mä jumitan tässä mesen ihmeellisessä maailmassa ja jauhan käsittämättömyyksiä. Mut. Tänään tuli kyl laitettuu vettä myllyyn muutamaan otteseen aika nätiste. Hymy huulilla unten maille. Öitä, mussukka. <3 :)