IRC-Galleria

Paljon sanottavaa, uni painaa.

Pää tyynyllä sydän rauhassa ehkä aamu hymyssä?

itku

Pelottavan laihoja naisia telkkarissa. Onneks mun geenit estää tommosen.

[ ]

Jäinen olo.

Jäinen vitutus.

Ilkeitä flashbackejä eilisestä.

Leave me alone I'm lonely.

Mä en enää ikinä halua parisuhteeseen. Vittu miten ihmiset pettää ja kusettaa toisiaan ihan kuus-nolla. Nou tänks.

Ei jaksa. En lähe. Menkööt ne jotka jaksaa.

Meinas jo iskeä masis ja hyljätyksitulemisen tunne, mut onneks eksyin lukemaan City.fi:n Rippituolia. Maailmassa on niiiin paljon vinksahtaneempia ihmisiä, et vaiks istun yhden viikonlopun kotona niin mula ei ole

mitään

hätää .

Kalja aukes.

Onpa mitäänsanomaton lauantai. Istun himassa ja kuuntelen kun sade ropisee ikkunaan. Tai paukkuu on ehkä parempi sana. Kolmen tunnin päikkärit alla ja ihan freesi fiilis, mut ei oikein mitään tekemistä. Vois kai sitä soitella ihmisille ja ängetä mukaan johonki, mut ei jaksa. Ehkä olen vaan tänään himassa.

Nannapäivä riistäytyi käsistä. Hessuateria vaikkei ollu edes nälkä, sit tos on pussi sipsejä ja nannaa, ja syön ohimennen vaikkei tee mieli. Just niinkuin ei missään nimessä pitäis. Huomenna taas ryhtiliike.

Houkuttelis kyl yks ulkoiluvaihtoehto tälle illalle, mut pelkään et siitä ei seuraa mitään hyvää. Mun on pitkään tehny mieli mennä siinä jengissä, mut tähän asti on aina jääny. Kohtalon johdatusta?

Alan tykästyä tähän läppiin. Ku antaa aikaa avautua ni sen jälkeen tuntuu toimivan ihan nätisti. Ja tää on jotenkin runollisempaa kirjoittamista ku tolla pöytäkoneella. Vaik se on kyl pirun paljon tehokkaampi. Kaikkee ei voi saada. Nii ja sit pitää selvittää toi tulostinjuttu. Onko mun mahdollista saada tohon printteriin semmonen johto et sen saa kiini tähänkin koneeseen, vai pitääkö ostaa kokonaan uus laite. Working on it.

Suussa maistuu liika nanna. Tyhmää. Kuntopyörä virnistelee mulle tuolta nurkasta. Huomenna, mussukka. Huomenna hyppään satulaasi.

"Piukka sen pitää olla!"
"..toi on hyvä heitto naiselle jolta on viime yönä revennyt väliliha."

Joidenkin ihmisten kanssa vaan nauraa samoja asioita. Eri tyypeillä eri taajuudet, mut niille virittäytyminen on nykyään automaattista. Ehkä siks oon (melkein) kaikkien eksien kanssa niin hyvissä väleissä. Jos jonkun kanssa nauraa räkä poskella jotain älytöntä läppää, niin ei sitä saa koskaan jaettua muille eteenpäin. Se vaatii ne eleet ja kehonkielen tukeman sitä tilannetta. Ja kaikki yhteiset taustat. Mut ihanaa et niitä löytyy.

Tekis ehkä vähän mieli radalle. Ois pari kaljaaki jääkaapissa. Mut sit en voi ajaa enää autoa. Ja auton tarttis et pääsee paikkoihin. Vesisateessa. Neiti sisälläni nyrpistää nenäänsä.

Levollista. Radion DJ ärsyttää, mut menomusa menettelee. Tänään oli kai pippaloitaki jossain. Se ei kyl oo tän illan tuuli. En jaksa niitä ihmisiä. Tilanteita. Nyt mulla on toisen ihmisen kirjoitustyyli. Pahoittelen. Ihailemaansa vaistomaisesti toistaa.

Läpy läpy. Ei mitään fiksua sanottavaa enää. Pois. Ei koskaan ilman lopetusta.

nokkaunet