IRC-Galleria

Juopon tuurihan on tunnetusti sitä, et kaikki onnistuu ja mikään ei satu, joten selvän tuuri on se, mikä mua seuraa.

Tänään reippaana tyttönä laitoin kellon soimaan yhdeksältä (kotiuduin töistä kolmen jälkeen), et hoh, tänään menenkin salille. Tai Paceen, enivei. Oon pyörittäny laatikossani pinkkaa ilmaislippuja (kiitos Veli <3) ja aattelin ruveta nitä käyttämään pois. No heräsin, pakkasin repun ja niittasin otsareuhkan pinneillä silmät täysin ristissä Vain Huomatakseni, et ne ei käy sinne salille mihin olin ajatellut meneväni. En mä halua mihinkään sekasalille, mä haluan paikkaan missä on vain naisia! Ahistaa. Toi mesta on muutenkin näyttäytyjien suosiossa, eikä innostais yhtään. Ja kaiken lisäks se tunti, jolle oisin halunnu ois alkanu 10.15 ja tää mihin nyt sit päätin hammasta purren raahautua, alkaa vasta 11.00. Odottele tässä sit vatsa kurnien, rääsyt niskassa et pääsee rääkille. Pläää!

Mut muuten on ollu hyvä viikko. Joka päivä on tullut josain päin liikuttua. Kolme päivää juoksemassa mainoksia ihmisten postilaatikoihin (rakkaat kiitokset Viljamin joukkeelle <3) ja yks päivä meni uima-altaassa. Siihen ihastuin uudelleen. Oon joskus käyny uimassa kuntoilumielessä, mut se, niinkuin tuhat muutakin, hyvää tapaa on vaan jäänyt pois. No nyt kuitenkin mentiin Audion kans eka uimaan ja sit vyöttäydyttiin ja vesijuostiin. Se vesijuoksu. Se oli se, mitä mä tulen tekemään. Se uinti ei ollu ihan oppikirjan mukaista, kun on yllä kulahtanut bikinisetti, koska kolmannen vedon jälkeen se yläosa oli joko kaulassa tai navan alla. Eli siis käytännössä mä uin koko tunnin tissit paljaana. Onneks oli hiljainen ilta. Täytyy siis käydä shoppaamassa kokouimapuku. Tietäis vaan mistä senkin alottaa. Toinen ahistus.

Nii! Ja se eilinen Stand Up -ilta. Jumankauta. Bongasin jo viikko sitte et perjantaina ois Heli Sutela ja Jaakko Saariluoma Klubilla ja merkkasin kalenteriin. Tunnollisena yrittäjänä en kuitenkaan ostanut lippuja, koska pidin illan vapaana mahdollisille asiakkaille. No niitähän ei syyskuun tapaan sit tullut, joten torstaina aloin etsiä seuraa itselleni. Kun sen sain järjestettyä, merkkasin kalenteriin illan vapaksi ja kieltäydyin yhdestä työstä. Vartti tämän jälkeen sain kuulla et liput on myyty loppuun. No ylläri sinänsä. Sit perjantaina, tyhjää kalenteria tuijottaessani lupauduin lapsenvahdiksi koko illaksi. Se kuuluisa vartti tämän jälkeen sain vestin, et lippuja olis sittenki tarjolla. Jumalauta! Siinä oli taas vitutuskerroin kohdallaan. Ja tänäänkin ahistaa (3), et missasin sen setin. No ehkä sit ens vuonna vähän skarpimpana.

Jostain lehdestä luin, et blogi pitäis pitää lyhyenä et sen jaksais lukea. No älkää lukeko.

Teen itsestäni hyödyllisen ja meen tiskaamaan rästit pois. Ehkä jossain vaiheessa pääsen tänään sinne paceenkin.

Hiphei mul on taas kone ja nettikin joka pelittää. Juhuu. On ollu orpo olo ilman. Ei sillä, eihän täällä nytkään ketään näy haahuavan mun lisäksi, mut onpa kaikki mut nettitoiminnot. <3

Rankka päivä takana --> nuq.

Doddi. Jos kaikki nyt sit meni niinkuin suunniteltiin, niin tähän päättyi pöytäkoneaika. Tästä lähtien opettelen tulemaan toimeen sen läppärin kans ja piste. Ihan itte tyhjäsin kaikki romut pois koneelta ja toivottavsti huomenna asennan tähän netin ja muut vempeleet paikalleen siskon kämpillä. Lyödään vetoa et siskonpojat 11- ja 14-v pesee mut tässä 6-0. Mut kokheillaan.

Ja tunsin tänään taas lämpöä sisällä kun lueskelin A-laudan poikien studiopäiväkirjaa ja kuuntelin livelevyä. On ne ihkuja. Muah.

Nyt hyvinansaituille yöunille et selviin huomisesta auktoriteettikriisistä kunnialla.

Paljon sanottavaa, uni painaa.

Pää tyynyllä sydän rauhassa ehkä aamu hymyssä?

itku

Pelottavan laihoja naisia telkkarissa. Onneks mun geenit estää tommosen.

[ ]

Jäinen olo.

Jäinen vitutus.

Ilkeitä flashbackejä eilisestä.

Leave me alone I'm lonely.

Mä en enää ikinä halua parisuhteeseen. Vittu miten ihmiset pettää ja kusettaa toisiaan ihan kuus-nolla. Nou tänks.

Ei jaksa. En lähe. Menkööt ne jotka jaksaa.

Meinas jo iskeä masis ja hyljätyksitulemisen tunne, mut onneks eksyin lukemaan City.fi:n Rippituolia. Maailmassa on niiiin paljon vinksahtaneempia ihmisiä, et vaiks istun yhden viikonlopun kotona niin mula ei ole

mitään

hätää .