Yrittää taas viimeiseen asti venyttää tätä nukkumaanmenoa ku tietää et yöstä on tulossa ihan hirviä. Miksi pitää ihmisen olla oppimatta virheistään?
Mut hyvin tää ilta pelastettiin, kiitti leffaseurasta ja bensarahasta. Corsan työntäminen sunnuntai-iltana ylös Liisantietä ei ois ollu ykköshimotus. Nyt se on bensatta parkissa ja odottaa et lähden kiireessä johonkin enkä muista käydä maatin kautta. Sen ajan murhe.
Pakko on pistää pää tyynyyn vaikkei juurikaan hotsittais. Huomenna taas uuteen liikunnalliseen viikkoon, ku ei se flunssa näyttäny KOPKOP viikossa iskevän. Uh.