Perkele!
Jos mua ämmitellään tai kutsutaan horoperseeksi jokaikinen kerta kun mua puhutellaan ni kai siihen nyt jumalauta saa vittuuntua!
Läppänä sen jaksoi ne ensimmäiset kymmenen kertaa, mut nyt kun siitä näyttää tulleen yleinen kutsumanimi, niin vittuuks tässä sitte. Jos nätisti yritän sanoa, et älä jaksa, mua ei nyt huvittais kuunnella tota, ni välitön vastapallo on et ala tottua sitte.
Tottua mihin? Siihen et mun ihmisarvoa halvennetaan tommosilla nimityksillä? Vai siihen, et jos musta tuntuu pahalta niin mun on pare vaan tottua siihen? Vai siihen et mut tosiaan nähdään ämmänä, huorana tai akkana? Ja mikäpä mahtaa olla seuraava askel miehisyyden vahvistamiseksi?
Mä olen yrittänyt olla hyvä. En ole turhasta huutanut, jos olen, niin anteeksi olen pyytänyt ja tekoni hyvittänyt. Mut MÄ OLEN OTTANUT TOISEN TUNTEET HUOMIOON. Jos joku läppä on viety liian pitkälle, niin mä olen sen lopettanut ja anteeksi myös pyytänyt.
Ja mitä helvettiä tässä nyt on taustalla? Kerran tai kaks voi lempeästi kutsua ämmäksi tai horoksi, se vielä menee. Mut kun käytäntö jatkuu jo toista viikkoa, niin jonkun ongelmat on jo aika paljon syvemmällä. Olenko mä nyt sit antanut aihetta johonki epäilyihin? Ja jos ilmassa on olettamus, et mulla on meneillään muita projekteja, niin rähjäämälläkö mut muka saa takasin ruotuun? Sekö saa mut tajuamaan et joo, tämän henkilön kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni?
Vitun marjat.
Just tällä hetkellä olis muutakin mietittävää ku jonkun lapselliset oikut.