Heräsin tossa tunti sitten kun iskä jatko keittiöremonttia.....
Järkyttävä poraus, sirkkelin ääni, vasaran kolkutus ja sahaus alko vaan kantautuu yläkertaan miun korviin ja pakkohan sitä oli nousta, vaikka väsytti niin maan *********.
Menin sitten alakertaan ja keittiöön, huolimatta siitä mikä siellä odotti, pakkohan mun oli saada aamupalaa.
No, ensimmäinen ovi oli tukittu uudella jääkaapilla, ei mentykkään siitä.. kokeillaan toinen ovi, kappas. siinä sattu olemaan pieni rako mistä pääs kulkemaan kun vetäs mahan sisään.
En ois välttämättä halunnu kulkee kyllä siitä ovesta, koska masennuin täysin kun näin meidän keittiön..
mikro lattialla, kaikki seinät puretut, kaapit keskellä keittiön lattiaa, työkalupakkeja ja pakin sisältöä katosta lattiaan, pakastin, vanha jääkaappi ja hella oli näköjään olkkarissa, sähköt ei toiminu ja iskä vaan hajotti enemmän koko huonetta.. MISSÄ MIE TEEN AAMUPALAN?!
argh. sähköö ei siis tullut keittiöön, joten mikro piti roudata olkkariin sieltä toisesta ovesta josta en ole tottunu kulkemaan olkkariin ja matkalla piti taas vetää maha sisään.. jatkojohto ja töpseli seinään, jes se toimi. nyt kaakao sinne ja takasin keittiöön vaikeen polun kautta tekemään leipiä.
Mikro huris olkkarissa onnellisesti, kun rääkkäsin ruisleipiä keittiössä, leivät valmistu ja mikrokin piippas jo. Pompin kaikenmaailman kaappien ja työkalupakkien ylite hakemaan keittiön perältä lautasta itelleni, laitoin leivät siihen ja lähdin taas samaista matkaa olkkariin. Pistin leivät tietokonepöydälle, koska muualla ei mahtunu syömään ja menin hakemaan kaakaon..
Ehheeeeeeeei! Se oli kiehunu ylite, kaakaoo oli jäljellä joku 5cm kupin pohjalla, kyllä ärsytti lievästi. Olin nähny jo niin paljon vaivaa tässä vaiheessa ni sitten vielä tämä..
Ei auttanu itku markkinoilla, hae rätti pitkän matkan päästä, siivoo mikroo, juokse vessaan puristamaan rätti (keittiössä ei lavuaaria), takasi mikrolle, siivoo, juokse vessaan purista rätti....
Keitin kaakaon uudestaan ja jäin kuuntelemaan ettei se kiehu yli ja sainkun sainkin aamupalan valmiiks, ja pääsin nörttäämään koneelle, mut eipä oo koskaan näin pitkään kestäny aamupalan tekemisessä!
Ja päivän satuhetken teille tarjosi Päivi. Nyt hyvää päivänjatkoa.