IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Surullisten runojen iltaLauantai 27.05.2006 03:01

Rakastetaan me,
kun maailmalla soditaan.
Ollaan sylikkäin,
kun maailmalla perheet hajoitetaan.
Hyväilen ihoasi,
kun maailmalla käsi kohoaa lyömään.
Rakastellaan,
kun maailmalla kansoja kuolee.
Nukutaan lähekkäin,
kun maailmalla ihmiset itkevät unettomina.
Rakastetaan me,
kun maailma tuhoaa itsensä.


Kuljin syvään veteen.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan,
taivutti oksansa kaareksi ylleni.
Pilven takaa katseli kuu,
tuulet varoittivat sylistä yön.
Kaislikko kuiskutti, vesi vaivutti humalaan.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan.

Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.