IRC-Galleria

Oon asunu nyt turus about vuoden ja tunnen vieläkin itseni ulkopuoliseks.
En mä sille mitään voi...kaikil on omat jutut ja mä nyt vaan kuulu niihin...
mut ei se mua haittaa, ei oo ennenkään haitannu...Ain välil tuntuu pahalt...
mut ky se siit...mut ennemmän mua sattuu, ku oon mun vanhojen kamujen seuras
ja oon ulkopuolinen...kaikil on nykyään omat tutut ja sisäpiiri jutut...mu mä en kuulu niihin...
en tuu enää ikin kuuluu...mut kyl mä kestän...

Tuli tos mieleen joku kerran kysy "Miks sudet ulvoo?" ja sille vastattiin " koska ne on yksinäisii"...
Mä tunnen itseni yksinäiseks...varjoks jota kukaan ei huomaa...kaikki kävelee mun läpi...mua ei enää oo olemas...Mut silti mä yritän jatkaa mun matkaa eteenpäin, vaik olis kuinka raskasta ja yksinäistä...

Mä oon huomannu et pelkään jopa rakastaa...en haluu et muhun sattuu ennempää...Vaik rakkaus on mul yks tärkeimmist asioist maailmas...ni silti pelkään sitä...mä tunnen itseni niin suureksi pelkuriksi...mut kuitenkin mä ihastun ain hirveen nopeesti ja satutan itseni...mut en kyl sillekään voi mitään...

Vittu mun elämä on perseestä ....mut silti mä yritän elää sen

Mariskaa lainaten:
"miksi rakkaus ei voi riittää
vaan siihen pitää ongelmia liittää
sydän särkyy tässä pelissä
on niin vaikeeta poistua ja kiittää
Tosi miehet ja tosi naiset
ajoissa lopettaa ja irti päästää
jos rakastaa ja arvostaa
silloin tahtoo toisen surulta säästää "