IRC-Galleria

You think that you'll get by
You will die
You will cry
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul

Just as I was walking by
My soul died
My heart cried
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul

So many times I ask myself
So many times I wonder why
So many times I ask myself
So many times I wonder why

You think that you'll get by
You will die
You will die
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul
My eyes are hollow like my soul

Haluaisin tuparilahjaksi jonkun maksamaan huoltomiehen (62 euroa joista 52 euroa on matka- ja aikakuluja, äijä tuli Käpylästä ja oli puoli tuntia... voisi itsekin ryhtyä huoltomieheksi.)

Ja silti pitäisi vielä ostaa pesukoneeseen joku seinäteline/lisäosaventtiili.

Jonathanilta "Got money" soimaan ipodille ja ulos juoksemaan turhautuneisuutta pois.

Minä kuulun halveksittavaan ihmiskastiin.

Halveksittavat ihmiset ylipäätään muuttavat 50 kilometriä kauemmas kotipaikkakunnaltaan. Itse kuulun pahimpaan kastiin, joka kehtaa jättää oman murrealueensa ja halvat betonilähiöt taakseen.

Halveksittavat ihmiset eivät tee 20 vuoden ikäisiniä ylioppilaina pääsääntöisiä opintoja. Nämä luuserit eivät ole valinneet väliaikaista vuoden oppilaitosta vaan yrittävät-uskokaa tai älkää-työelämää! Samaan aikaan koetetaan suorittaa sivuopintoja.

Mikä pahinta, halveksittavat ihmiset kuuluvat usein duunari-kastiin, eli töitä joutuu löytämään suurkaupungista laman aikana ilman suhteita ja ilman porvarivanhempien viikkorahoja. Halveksittavat juoksevat joka aamu bussiin kalliilla HKL:n kortilla ja kokeilevat aina vain uusia lähikauppoja joissa heitä kutsutaan persoonallisesti Staffeiksi. Halveksittavat buukkaavat, matkustavat ja puurtavat-ja saavat silti puolet pienemmän palkan kuin vakkarit. (omaa syytään, mikseivät tee 15 tuntia päivässä kahdessa eri siwassa?)

Koska aiemmat syyt paljastavat miten vastenmielisiä pyrkyreitä halveksittavat nuoret ovat, on täysin oikeutettua ettei työkkäri myönnä työttömyyspäivärahaa eikä kela asumistukea.

Pirauttivat ala-asteelta ja pirauttavat huomenna uudelleen.

Näyttääpi siltä että Angstinen Taitelijapaska on saamassa jonkinlaista alan työtä koulunavustajana.

*virn*

This sunny sunday
is a good day to go

Now I'm trying to wake you up ,
To pull you from the liquid sky ,
Coz if I don't we'll both end up
With just your song to say goodbye.

My Oh My.

A song to say goodbye
A song to say goodbye
A song to say ~

Before our innocence was lost,
You were always one of those
Blessed with lucky sevens

And the voice that made me cry.

Jos et tee tätä joku hyvä ystäväsi kuolee

KUKA OLI VIIMEISIN...

» Jota ajattelit ? - Ruuska jolta tätä kopioin xD
» Joka halasi sinua ? - Miki
» Jolle soitit ? - Miki
» Joka soitti sinulle ? - Roope
» Jolle tekstasit ? - Äiti
» Joka tekstasi sinulle ? - Äiti
» Jolle suutuit ? - Miki, vähän nälkäsenä tiuskailin
» Jota löit ? Sannaa taisin tökätä niillä grillipihdeillä xDD

Angstinen taiteilijapaska istuu kahdella tummalla bamburahilla kannettava sylissään parven alla. Ikkuna on kiinni koska radiota on vaikea kuulla ohikulkevien ajoneuvojen huristessa (mikä on ihanaa- ainoastaan rekankaltaisten kuorma-autojen ääni on oikeasti rasittava, kaikki muu rauhoittavaa.) Koppero alkaa olla kondiksessa lukuunottamatta paria laatikkoa jotka pitäisi saada ylimpiin komeroihin. Komeroihin ei yllä ilman kunnon keittiöjakkaraa.

TP aloitti matkansa kohti sivistyksen kehtoa seisomalla Äänenimessä tunnin kun Harri rupesi korjaamaan puhjenneen pakettiauton rengasta. Matkaan lähdettiin lopulta kyynelten saattelemana (ei Äänekoski, vaan äiti!!<3) ja itse kotikadulle TP astui tyylikkäästi levittäen vuokrapaperinsa tuuleen.

Koppero yllätti positiivisesti. Koko muuttopäivän ympäri asuntoa löytyi kattorajasta ihmisenmeneviä salahyllyjä ja -kaappeja joihin tavaraa sai hienosti heitettyä (pois niitä ei heti saa, mutta noh... ). Seinät ovat betonia eli kangasjulisteet ja hyllyt jäivät vielä odottamaan vuoroaan jonkun superporan avustuksella. Ainoa iso miinus kopperossa kuitenkin on ilmanlaatu. Tuuletin on saannut olla käytössä koko ajan eikä ikkunan aukipito ole juurikaan auttanut.

Helsinki tuntuu vielä loputtomalta katukartalta. Mielialat heittelevät hysteerisestä onnesta breakdowneihin, joista en kyllä selviäisi ilman Mikiä joka täällä (onneksi) kaiken aikaa roikkuu. TP:n on kuitenkin pakko oppia kulkemaan myös yksin. Satunnaiset matkat keskustaan ja Sörnäisiin ovatkin aina venähdelleet eksymisen myötä. Karttaa ei vielä ole (puhelinluettelossa Vallila jää jonnekkin sivun yläreunaan huiskuttelemaan) joten matka kulkee satunnaisien ihmisten avustamana. Kumpa Jonathan olisi siunannut Taitelijapaskan suuntavaistolla ja valokuvamuistilla.

Ja mitä tulee huhuihin hesalaisten kylmyyteen ja törkeyteen, niin jokainen jolta olen kysynyt on neuvonut todella ystävällisesti reittiä eteenpäin. Jokainen asukas on moikannut rapussa ja eräs mummo jäi jopa juttelemaan. Että se niistä ennakkoluuloista.

Perjantaina on ensimmäinen työkeikka Staffpointin kautta. TP tekee parhaansa päästäkseen paikalle, työpaikalla on sitten aivan sama miten menee.

Matka jatkuu pian isännöitsijälle soittamisella, pikku siivouksella ja ostoksilla.

Tomorrow.

Jaaha, Angstinen Taitelijapaska taitaa sittenkin tyytyä nakkimaiseen kassatyöhön.

Sain ystävällissävytteisen e-mailin Seure:lta, että koulunkäyntiavustajilla pitäisi sittenkin olla kokemusta, jota minulta ei jonkun ihmeen takia ilmene.

Noh, onhan hyllytys ja kioskityö myös ollut aina intohimoni... ainakin.... jonkin aikaa.

Onneksi on vähän vapaa-aikaa ja ficcejä. Ah, Zoro, tasukete.