IRC-Galleria

Viimein, VIIMEIN TP avasi syvään henkeään vetäen Word Padin ja alkoi työskennellä über-angstisen ja ahdistavan fanfictioninsa kanssa O_O !!

Suunnitelmana oli alun perin julkaista ficciä tasaisen tappavasti fanfiction.net:iin (ja miksei deviinkin) mutta ensimmäisten lauseiden kohdalla TP:n englanninkielinen itseluottamus romahti ja ainakin parin ensimmäisen chapterin ainoa julkaisupaikka on oma kannettava.

Ficci jatkuu, tiskit kasaantuu ja viimeinen ratikkaa kerkeää pahimmillaan lähteä Yliopistolle. Täytyy kiirehtiä.

Taitelijapaska dösäili tänään stadin läpi Lauttasaareen ja puhui K-Extran pääkauppiaan kymmenessä minuutissa ympäri. Jes, duunipaikka on TP:n. Tuntimäärät riittävät melkein ja melkein TP'n kalliiseen elämäntyyliin, jonkinverran täytyy näemmä ottaa lisätöitä Staffpointilta. K-Extra on auki joka päivä yhteentoista asti, joten iltatyö-ja viikonloppulisät pullistavat onneksi palkkanauhaa.

TP eksyili myös synkeän Vantaan puolelle raahaten kärsinyttä digiboxi-laatikkoaan. Tuskaisen etsiskelyn jälkeen infopiste lupasi lopulta ilmoittaa korjauspuolelta henk. koht. puhelimeen mikä on boksin tilanne. TP muisti myös mainita, että surkealaatuinen boksin antennijohto hajosi pillunpäreiksi telkkarin antennipistokkeeseen, ja näinollen TP ei edes toimivan digiboksin saadessaan pääse vieläkään katsomaan Salkkareita reaaliajassa. Toivottavasti nerokkaat tuotekehittelijät ja takuumiehet muistavat ottaa seikan huomioon korvausta miettiessään.

Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen on vielä 20 sivua vaille luettuna, sen jälkeen on vielä (kuulemma) kriittisempi ja mukavampilukuisempi Suoraa puhetta-Kollegiaalisesti opetuksesta ja kasvatuksesta luettavana jotta Taitelijapaska voi mennä esittämään aitoa, omaa elämäänsä hallitsevaa opiskelijaa tenttitilanteeseen. Viikonlopun pöntöntuijottelu ei juurikaan edistänyt tekstin sisäistämistä.

Onnea tarvitaan, todellah.

Ps. Kamala ikävä äitiä <3

Kauppaan tulee joku työntekijöiden yhteinen tuttu jolla on puolitoistakuukautinen lapsi vaunuissa näytettävänä. Koska meneillä on remontti, kaupassa on ainakin viisi työntekijää ja kaikki kiertävät onnittelemaan tuoretta äitiä ja ihailemaan nappisilmää. Itse istun jumiutuneena kassan takana, en tunne ketään, en kehtaa tunkea.

Joku mummo tulee vaunujen luo ja lepertelee että saisiko viedä vauvan kotiinsa, äiti tokaisee että Vie ihmeessä! Äiti puhuu lapsesta "tää" ja "se" sanoilla ja kommentoi muunmuassa miten "vittumaisia tuteja tällä on, sitä vituttaa nää tutit ihan kauheesti." Lopulta kuulen äidin iltasuunnitelmat, ämmä kertoo miten menee kaverinsa kanssa dokaan, juuri soitti että kaveri laittais kossupullot kylmään, nyt ryypätään niin saatanasti, ihanaavihdoinkinjumalauta, onhan sillä rankkaa hoitaa omaa vauvaansa melkein kaksi kuukautta.

Yksi työntekijöistä hekottelee muiden mukana hyväksyvästi äidin puheille ja vilkaisee minua välillä. Ei minua naurata yhtään. En voi ymmärtää paskan vertaa tätä äitiä.

"Mulon vedonlyönti... eiku suonenveto jalas!"

-Mun tekee mieli kattoo Yön ritari
-No töherrä!
-.... Siis mitäh?

You think that you'll get by
You will die
You will cry
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul

Just as I was walking by
My soul died
My heart cried
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul

So many times I ask myself
So many times I wonder why
So many times I ask myself
So many times I wonder why

You think that you'll get by
You will die
You will die
When you think that you'll survive
Just don't try
Run and hide
My eyes are hollow like my soul
My eyes are hollow like my soul

Haluaisin tuparilahjaksi jonkun maksamaan huoltomiehen (62 euroa joista 52 euroa on matka- ja aikakuluja, äijä tuli Käpylästä ja oli puoli tuntia... voisi itsekin ryhtyä huoltomieheksi.)

Ja silti pitäisi vielä ostaa pesukoneeseen joku seinäteline/lisäosaventtiili.

Jonathanilta "Got money" soimaan ipodille ja ulos juoksemaan turhautuneisuutta pois.

Minä kuulun halveksittavaan ihmiskastiin.

Halveksittavat ihmiset ylipäätään muuttavat 50 kilometriä kauemmas kotipaikkakunnaltaan. Itse kuulun pahimpaan kastiin, joka kehtaa jättää oman murrealueensa ja halvat betonilähiöt taakseen.

Halveksittavat ihmiset eivät tee 20 vuoden ikäisiniä ylioppilaina pääsääntöisiä opintoja. Nämä luuserit eivät ole valinneet väliaikaista vuoden oppilaitosta vaan yrittävät-uskokaa tai älkää-työelämää! Samaan aikaan koetetaan suorittaa sivuopintoja.

Mikä pahinta, halveksittavat ihmiset kuuluvat usein duunari-kastiin, eli töitä joutuu löytämään suurkaupungista laman aikana ilman suhteita ja ilman porvarivanhempien viikkorahoja. Halveksittavat juoksevat joka aamu bussiin kalliilla HKL:n kortilla ja kokeilevat aina vain uusia lähikauppoja joissa heitä kutsutaan persoonallisesti Staffeiksi. Halveksittavat buukkaavat, matkustavat ja puurtavat-ja saavat silti puolet pienemmän palkan kuin vakkarit. (omaa syytään, mikseivät tee 15 tuntia päivässä kahdessa eri siwassa?)

Koska aiemmat syyt paljastavat miten vastenmielisiä pyrkyreitä halveksittavat nuoret ovat, on täysin oikeutettua ettei työkkäri myönnä työttömyyspäivärahaa eikä kela asumistukea.