Ennen aikaan sekopäiset, moraalittomat äpärät hirtettiin tai poltettiin armollisesti seipään päässä. Tällä tavalla yhteiskunta pidettiin puhtaana hullunaamoista jotka turmelisivat muuten koko muun kansan eläimellisellä ja groteskilla käytöksellään, likaisista sanoista puhumattakaan. Nykyinen pullamössöyhteiskunta ei kuitenkaan usko tälläiseen terveydenhuoltoon ja siitä johtuu että keskuuteemme on aikojan saatossa valunut sekopäägeenejä. Sivistyneet geenit oli aikaisemmin helppo pitää erillään sekopäägeeneistä, (inkvisitio toimii hyvänä esimerkki tästä. Kuolema toimii hyvänä eristeenä. God bless the catholic church), mutta tässä liberaalissa ja ihmisoikeuksia täynnä olevassa maailmassa, keskiaikainen kansan varjelu ei toimi ja meihin jokaiseen on valunut pieni osa hullua.
Koska emme ole enää täydellisiä, tasapainoisia ihmisiä niinkuin keskiajalla oltiin, meidän noidan raiskaamat sielumme, houkuttelevat heikkoa lihaamme tekemään syntejä jotka johtavat kadotukseen. Tämän hetkinen tilanteemme on hyvin kinkkinen, sillä emme voi juosta pakoon jotain mikä on syntymässä tatuoitu sisäämme, taottu viettelyksenvasaralla rintaamme ja sidottu noidan hius-suortuvilla silmiemme eteen. Ihminen ei voi pakoilla halua päästää irti ja sekoilla. Se on kuin sulkisi kiehuvan kattilan niin ettei höyry pääse pakenemaan. Sekoilu-patoutumat voivat koitua kohtaloksi, sillä seurauksena voi seurata jumalaton räjähdys joka, heikkona hetkenä, valtaa Jumalan luoman ihmeen joka on ihminen. Meidän tarkoitus on elää puhtaana kuin pulmuset, mutta se on mahdotonta esi-isiämme piinanneiden raiskarinoitien takia. Sisimpäni itkee Transylvanian orpolasten kyyneliä, kun joudun häpeäkseni toteamaan, että ihmisen on pakko irroitella välillä. Meidän on pakko päästä eroon saatanallista hämähäkeistä jotka kutovat synninverkkoja sisällämme. Monet käyttävät niiden pois huuhtomiseen niin sanottua "Paholaisen sylkeä", noitien kielellä "Nestemäistä onnea" ja pakanoiden alkeelliset suut kutsuvat litkua nimellä "Olut" tai "Öl".
Seuraava askel on yhä vaikeampi myöntää, mutta pitäkäämme mielessä, että Herran tiet ovat tuntemattomat. Joskus paholaisen luolaan on pakko astua ja näiden sanojen saattelemana lausun: "Ristelyt ovat välttämättömiä kokemuksia nuoren (ja vähän vanhemmankin) sielunterveydelle. Paholaisen on saatava purkautua jollakin lailla, vaikka se johtaisi pahamaineisen rytmimusiikinkin kuunteluun!"
Kyllä, rakkaat veljet ja siskot, meidän on pakko irroitella ja vielä säännöllisesti!
Seuraavat merkintäni tulevat kertomaan havainnoistani risteilyllä tavanneista baariviidakon eläimistä ja heidän pakanallisista riiteistään.
Rakkaat lampaani, sydämeni on nauravien belsebuubin korppien raatelema ja vuotaa neitsyiden valkoista verta, kun sanon: "Joskus paholaiselle pitää antaa pikkusormi ettei se vie koko kättä!"
-Seuraavassa blogissa: Baarviidakon älliöt saalistajat - Laiva edition!
P.S. Vuosipäivä Club vol.4 on 10.4. Kaapelitehtaalla ja ne on mun synttäribileet. KAIKKI SINNE!
Käykää kattoo Dome Karukosken "Kielletty Hedelmä" -elokuva. Se on tosi hyvä!
KIITOS KOMENTEISTA! :)