IRC-Galleria

Kauneinkin kukka kuolee aikanaan. Terälehti kerrallaan, se tummuu, nuppu yhä kallistuen kohti maata mistä se kerran kevätsateen puhjetessa nosti päätään ja ponnisti läpi mullan ja maan. Kovat tuulet ja ilkeä viima koettelivat nuorta, mutta päättäväisyys puhjeta täyteen kukoistukseen ei antanut minkään esteen olla liian suuri. Hitaasti kurottaen, jokainen lehti vaivalla kasvatettu, ylös korkeuksiin. Korkeammalle ja kauniimmaksi. Vaikka piikit löivät ja viima puri, maaperä oli kuiva ja karu, ne pienet pisarat mitä taivas soi riittivät aina juuri ja juuri. Viimeinen pisara oli suurin, jotain mikä olisi herättänyt pidätellyn kauneuden, mikäli se olisi itketty ilosta. Mutta kun nuppu nosti päätään, kuoli se kyyneleen kosketukseen. Katkeruus kuristi kaulaa ja lehdet tummuivat pettymyksestä. Varsi kallistui nupun hukkuessa suolaiseen pisaraan jonka perään se oli niin palavasti kaihonnut. Juuret käpristyivät halki ja voima mikä kukkaa kannatteli surkastui surusta. Kun viimeinen puna oli verenlailla terälehdiltä valunut, oli kaikki ohi. Kuollut nuppu makasi vasten säälimätönä maata. Ei kauniina kuin haaveissa, vaan säälittävän pettyneenä.

http://www.youtube.com/watch?v=il-9_CudEu0&fmt=18