IRC-Galleria

"Aaaarrrghh!"
Kuului tuskan huuto kun tänään astuin ulos! Tunsin piston kehossani ja synkkyys täytti sieluni. Kukaan ei puukottanut minua tai iskenyt tappavaa ruisketta pakaraani, näin kauheimman armeijan mitä kauniin auringon täytteisen päivän jälkeen voi nähdä: "Lunta!"

Isoja-mammutti-jätti-turmion-pallo hiutaleita tipahteli taivaavlta sankoin joukoin. Siinä ne leijailivat kylmän rauhallisesti kohti mustaa alsfalttia, tanssien ja nauraen keskenään. Ojensin käteni napataksen yhden ja kas, yksi oikein iso hiutale tipahti kädelleni juuri sopivasti. Se katseli minua sen hiutalemaisella katseellaan ja minä tuijotin takaisin epäuskoisena siitä että lunta tosiaan tuprutti taivaalta. Se hymyili minulle ja hihkaisi iloisesti
"Eikö olekkin kiva että tultiin takaisin toiselle kierrokselle? ^^ Nyt voidaan leikkiä kaikki yhdessä vielä pari kuukautta! :D"
Katsoin sitä suloista otusta hetken kun se hymyili säteilevästi kämmenelläni. Vastasin sille
"Kuule, mä oon sitä mieltä että... TEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI KUOLLA!"
Nostin toisen käteni ja litistin sen demonin keksinnön kämmenieni väliin. Hakkasin ja puristin sen nyrkkini sisään ja kuulin kun se karjui kauhuissaan nyrkkini uumenista.
"Hähää!!! Senkus huudat!" Sanoin. "Ei sinua kukaan kuule! Nitistän teidät kaikki vaikka sitten yksi kerrallaan jos on pakko. Te kauheuden pallerot ette tuo talvea takaisin. Nyt on kevään aika. Kaipaan auringon paistetta, lintujen lipertelyä, vihreitä niittyjä, käsikädessä kulkevia äklötys-pareja. Sinä ja ystäväsi saatte haihtua vesihöyryksi!"
Sitten paiskasin sen maahan, nostin 47 kokoisen kenkäni ja murksasin sen megamoni alle!
"FREEDOM!" kuului kenkäni alta. Tallasin uudestaan. "FREEDOM!"
Lysähdin epätoivoisena polvilleni ja aloin takoa maata. "Why? Oh why?! Miksi ette voineet pysyä pilvissä ensi vuoteen asti?"
Lumihiutale nosti katsettaan ja nauroi ivallisesti. Silmäni erottivat sen näyttävän jotain käsimerkkiä.
"KUOLE!" Huusin ja lämäytin sitä viimeisillä voimillani. Hiutale läsähti asfalttiin ja sanoi "Olen tieni päässä, olet kukistanut minut, mutta meitä tulee lisää! Voitit ehkä taistelun mutta sota jatkuu vielä!"
Nousin seisomaan ja jäin katselemaan kun se suli vähitellen ansaituun olemattomuuteen.

Olin nitistänyt yhden, yhden erittäin voimakkaan hiutaleen ja talvenkuningattaren palvojan, mutta se ei riitä. En voi voittaa sotaa yksin. Tarvitsen teidän apuanne. Liittykää taisteluun kevään puolesta jotta voimme vihdoin nauttia sen tuomasta ihanasta olosta! Nitistetään nämä nenäkkäät taivaaltatippujat! Tulitikut esiin ja sytkärit kohti taivasta! Me olemme kevään sankarit!



Chike the Summer Boy