IRC-Galleria

Parin päivän työ alkaa olemaan lopuillaan täällä Hartwalilla.
Viimeisiä testauksia vaille valmis. Ja jos winttereillä luulin että mikin pito lavalla oli "hieman" omituinen työ, niin tilanne kyllä korjattiin äsken, kun pääsin seisomaan lavalle siksi aikaa kun spotlightit asetettiin asemiinsa. :)

Olen nyt saanut kuulla muutamalta tutulta vähän kuittailua siitä, että kuulemma olen liikaa puhunut tästä tapahtumasta ja siihen liittyvistä asioista. Ilmeisesti jopa niin paljon, että heitä vähän hymyillyttää ja naureskelee tuolla kylänraiteilla. :) Naureskelkoon, jos eivät voi ymmärtää että jokin asia voi ihmiselle olla tärkeä ja siitä haluaa puhua, niin onpa kumma juttu.. aikuiset ihmiset. Tästä eräänlaisesta konfliktista tuli mieleeni myös se, että kuinka ihmiset voivat välillä olla hyvin tunteettomia ja eivät ymmärrä että niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Eräs läheinen ystäväni, jolle tykkään avautua (ja haluaisin jakaa enemmänkin asioitani hänen kanssaan) ei ole "kuuntelija" ihminen. Hän aina olettaa, että minä kuuntelen hänen ongelmiaan ja reagoin hänen tarinoihinsa.. (huolimatta siitä, kuinka moneen otteeseen olisin tarinat kuullu tai kuinka aihe ei minua voisi vähempää kiinnostaa).. mutta jos minä haluan hänelle kertoa päivästäni, tai asioista jotka ovat minua mietittänyt, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai tekee jotain muita asioita samalla kun puhun hänelle. Tämä käytös loukkaa minua, ja tuo välillä minulle tunteen, että en jaksa edes keskustella hänen kanssaan niin usein. Kyse ei ole siitä, että meillä olisi huonot välit tai että emme olisi hyviä ystäviä, kyse on siitä, että hän on vain yksinkertaisesti ihminen joka ei kykene iloitsemaan muitten puolesta tai tuomaan esille omaa näkemystään asioista joista ei ole varmaa kokemuspohjaa.

Haluaisin auttaa ystävääni, opettaa hänelle kuinka tulla sosiaalliseksi, auttaa häntä ymmärtämään että muutkin ihmiset tulee ottaa vastaan ymmärtäväisin mielin.
Entinen "anoppini" aikanaan sanoi minulle "Laura, kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen." Ja mielestäni hän oli oikeassa. On todellakin ihmisiä, joiden kanssa ei vain yksinkertaisesti henkilökemiat osu yhteen, mutta ei se tarkoita sitä, että heille pitäisi olla töykeä tai että heidät tulisi kokonaan unohtaa ja kääntää heille selkänsä. Kyllä heillekin voi hymyillä ja olla ystävällinen. Myös näiden elämänohjeiden, joiden mukaan haluan elää, tuo minulle usein paljon huonoa mieltä, kun en voi aina käsittää sitä, miksi muut ihmiset eivät tajua asiaa samalta kannalta kanssani(?)

Olisi tietenkin liikaa odotettu ja vaadittu, että kaikki toimisi samalla tavalla. Mutta eikö tämäkin olisi aihe, johon olisi kuitenkin hyvä pyrkiä? Eikö olisi kaikille paljon helpompaa ja mukavampaa, jos asiat osattaisiin käydä läpi niiden oikeilla nimillä? ja kuinka voisi iloisesti tervehtiä toista vastaantullessa, kun kääntää päätä ja teeskennellä että ei ole toista ihmistä huomannutkaan?

Yhden muunkin huomion tein vähä aika sitten kun tapasin erään tutun, jonka kanssa oli hetki aikanaan, joka oli ehkä hieman enemmän kuin ystävyyttä. Emme olleet tavanneet vähään aikaan ja kun tapasimme niin hän sanoi nopean "moi":n ja meni ohitse (toisaalta, hänellä ehkä oli kiire. mutta mielestäni tämä tervehdys ei ollut ehkä sitä mitä olisin ajatellut sen olevan) Myöhemmin sinä päivänä, törmäsimme toisiimme uudemman kerran, kummallakaan ei ollut kiirettä ja jäimme "juttelemaan", tosin, tämäkin hetki oli lähinnä hieman kiusallinen, kun kummallakaan ei ollut mitään sanottavaa toisilleen. Miten onkin mahdollista, että ihmiset, jotka ennen olivat läheisiä toisilleen, niin heillä ei pian olekaan enään mitään keskusteltavaa(?). Tämä ilmiö, on mielestäni aika pelottava.

Huoh, minulla on selvästi ollut liikaa vapaata aikaa tänään, kun olen ehtinyt miettimään taas näin isoja asioita. :)
... Nälkä alkaa tulemaan ja ehkä hieman väsyttääkin.. lupasin Tatulle ja Matiakselle, että menen tänä yönä nukkumaan kunnon yöunet. Täytynee pitää lupauksesta kiinni. :) Mutta ei ihan vielä.. menen siis tekemään löytöretken orgin cateringin puolelle.

kauniita unia kaikille ja huomenna (tai siis tänään) Areenalle tuleville vieraille ISO Tervetuloa. Toivottavasti viihdytte! :)


<3 ylpeä AsmOrgin ja Livecrewn jäsen.

Hip hei! Terveisiä Areenalta. Täällä on tullut palloiltua nyt kuutisen tuntia ja kivvaa on ollut.
Rakentelu meneillään, tosin odotellaan vielä tuon Tumun kanssa meidän scala-koneita.. joten, nyt voi ottaa vaikka vähän rennommin ja irssailla tässä välissä.

Harmittaa, kun ei omista digikameraa niin ei voi näyttää näitä erivaiheita mitä tässä rakentelussa on, ehkä ulkopuolisetkin sitten ymmärtäisivät vähän paremmin sitä, millainen työvoima on tämän tapahtuman rakentamisessa takana.

Huomenna on luvassa taas enemmän rakentelua ja ohjaamisen harjoittelua. hardly can't wait. :)

Oli myös hassua tavata muutama tuttu jo nyt täältä orgin puolelta, jotka aiemmin on vain tiennyt irkistä. :D hih. alan olemaan ehkä oikeasti hieman nörtti... tai siis, riippuu tietty siitä että miten "nörtti" määritellään.

Itse olen aina mieltänyt "nörtiksi" ihmisen, jonka sosiaalliset suhteet on verkossa ja muutenkin elämä on siirtynyt enemmän tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan, unohtaen ympärillä pyörivän oikean maailman...

...ja kiitos tästä kaikesta nörttiydestäni taitaa mennä isälleni, joka aikanaan osti minulle ensimmäisen tietokoneeni! Siihen aikaan Windows 3.0 oli iso juttu, ja muistia koneessa ei ollut juuri laisinkaan (ainakaan nykyisiin kapasiteetteihin verrattuna) ja pelitkin oli kivasti jotain DOS-versioita. ah. se oli sitä aikaa. Niin! ja isältänihän me myös saimme ensimmäisen "kannettavankin" tietokoneen, joka oli mallia PAINAVA ja jonka näyttö oli söpön oranssi.
Pienillä heiveröisillä käsillä jaksoin raskaan salkun juuri ja juuri nostaa sängyn alta ehkä sängyn päälle. Oli erikivaa pelata pasianssia sängyllä maaten, ei ole kyllä paljon asiat muuttunut niistä ajoista, edelleen harrastan samaa :D

Ootteko muuten koskaan kokenut tyhjää Hartwall Areenaa, jossa soi täysillä Nightwish:in Ghost Love Score? .. niin, olisittepa ollut täällä. almost same as real thing. just almost.

jeps, kärppä kuittaa, mutta vain hetkeksi. :)

<3

Nukkumaan menin ennen yhdeksää ja heräsin sateen aiheuttamaan rapinaan ja ropseeseen kolmen aikoihin, sen jälkeen unta ei enään tullutkaan. Loppuyö meni mukavasti Harryn ja kavereiden seurassa. jos vaikka tekisi aamupalaa, ja alkaisi henkisesti valmistautumaan tähän päivään. ;D


countdown: Areenalle aikaa jäljellä: 5 h 15 min.


jännitys tiivistyy..

Kassit on nyt pakattu.. ja niitä on taas yllättävän paljon.
Kysymys kuuluukin, kuinka helvetissä saan roudattua kamat junalle ja areenalle? huoh.

Koska olen nainen, on väistämätöntä että mukana on useampi vaatekerta (joista puoliakaan en kuitenkaan käytä) ja on myös väistämätöntä että mukana on paljon sälää, jolla tuskin teen yhtään mitään "varmuuden vuoksi kuitenkin". argh. Olisi ihanaa, jos osaisi lähteä reissuun vain hammasharja ja lompakko mukana ja katsoa mitä tuleman pitää. No such luck.

Tavaraa on siis liikaa, joudun ehkä pestaamaan itselleni kantojuhdan huomiseksi. :)

Menen ehkä siis ajoissa nukkumaan, että jaksan huomenna olla pirteä ja iloinen, jännityksellä odotan mitä huominen tuo tullessaan ja kuinka ihanaa on taas nähdä tuttuja naamoja Hartwall Areenan käytävillä.

Countdown alkakoon, huomenna klo.12.00 pitäisi olla siis areenalla, siihen on 16h aikaa. \o/

Päivityksiä rakentamisesta ja tapahtumasta seuraa myöhemmin, nyt hampaiden pesulle ja unimaille.

<3 Laura

Assembly Summer 2007 lähenee \o/
Tiistaina on muutto Hartwall Areenalle. Nyt kun se on melkein jo täällä, niin melkein jo toivon ettei se ihan vielä tulisikaan. Koska itse tapahtumaviikko menee niin nopeasti, että jää melkein vain huonomieli siitä että se onkin jo ohitse. Voi kun aika menisi vähän hitammin.

Huomaan että en ole ehtinyt edes miettimään, että mitä pitäisi ottaa mukaan, saatikka että olisin pessyt vaatteita tms. Huoh. huomenna on ehkä aloitettava pakkaaminen ja asioiden järjestäminen, jotta voin hyvillä mielin olla poissa koko ensi viikon.

-silmälaput -check!
-korvatulpat -check!
-makuupussi
-makuualusta
-vaatteita
-pesuaineita
-tietokone
-potkulauta
...... koko pieni maailmani.. hitto.. mulla on mun mp3 soitin vieläkin hukassa.
Missäköhän välissä ehtisin senkin etsiä mukaan otettavaksi (?)

Tässä se taas nähtiin, luulin olevani ajoissa liikenteessä, ja nyt huomaankin että olen melkein myöhässä. :D cest la vié

Sain sitten eilen illalla yhdeksän aikoihin neronleimauksen.
"Lähdetääs vaimo hesaan jonottamaan uusinta Harry Potter kirjaa!"
Pienen suostuttelun jälkeen sain vaimon innostumaan ajatuksesta.
Puolituntia ajatuksen saannin jälkeen olimme jo junassa matkalla Helsinkiin.

Tyhmät blondit oli selvästi taas liikenteessä, koska olimme siinä harhaluulossa että myynti hesassa alkaa jo 02.00. Voi kunka väärässä taas oltiinkaan!
Jonossa selvisi aika pian että myynti alkaisikin vasta 07.00 joten ei muuta kuin odottamaan.
Saimme pian uusia tuttavuuksiakin jonosta, joiden seurassa aika meni hieman nopeammin korttia pelaten ja huonojen vitsien merkeissä.

Täytynee myöntää että oli elämäni ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) pitkä jonotus.
Ne muutamat tunnit siinä kahden-neljän aikaan aamuyöstä oli ehkä ne tuskaisimmat, mutta aamua kohden alkoi olo jo hieman helpottaa.. kunnes väsymys horkka iski päälle.. yöh. :P sitten ei ollut enään niin kivaa.

Jonotus kuitenkin palkittiin 06.59.50 kun viimeiset 10sek laskettiin isolla joukolla ennen ovien avausta ja myymälään sisään pääsyä (joka oli siis se Aleksanterinkadun suomalainen). Ensimmäiset joukossa päästiin sisään haalimaan kirjat ja tiskin kautta ulos.
Ai niin! ja tietenkin täytyy mainita se, että vaimohan meni ja voitti arvonnassa lahjakortin jolla sai oman kirjansa (Puoliverinen Prinssi) ilmaiseksi! Lahjakortteja tosiaan arvottiin kaksi kpl tunnissa klo.0200 lähtien. että aika hyvin, etten sanoisi. :)

Yön aikana kului n.3 kuppia kahvia, 2 siideriä, ranskalaiset sekä purkkaa ja tupakkaa (liikaa).
Kirjan saannin jälkeen suunnistimme assalle, otettiin aamupalat Baquetesta ja hyppäsimme junaan.. ja nyt siis kotona... voi ihanuutta! taidan ehkä mennä nukkumaan ja herätä joskus, tosi myöhään ja jatkaa Deathly Hallowsin lukua sitten.. älkää spoilatko mulle kirjaa.. pliis. :)


Kokemushan se oli tämäkin.. :) katsotaan mitä sitten taas seuraavaksi keksisi tuon vaimon päänmenoksi. ;)


<3 Laura

Takana on kahden vuorokauden valvomisputki.
ja viimeisen 22 tuntia pyhitin Live Earth -tapahtumalle. Konsertti maratooni alkoi lauantaina aamulla klo.11 ja päättyi tänään aamulla klo.9.00.
Musiikki ja sen yleiskansallinen voima ja kieli puhutteli minua ja n. miljardia muuta tapahtumaa seuraavaa ihmistä. Saimme perheen kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluita ja väittelyitä aikaiseksi tapahtuman aiheisiin liittyen ja lopputuloksena oli pakostakin olo, että tajuaa taas vähän paremmin ympäröivää maailmaa, historiaa ja tulevaisuuden realiteetteja.
Vaikka olenkin elänyt jo mahdollisimman luontoystävällisesti jo melkein vuosikymmenen ajan, niin silti pakostakin tuli olo, että en ole tehnyt tarpeeksi. Mietin, että mikä olisi tarpeeksi? ja milloin mennään jo sen rajan yli?

Aloin myös miettimään ihmisiä ympärilläni. Tunnen hyvin paljon erilaisia ihmisiä. Toiset ovat avoimempia muutoksille kuin toiset. Nämä hieman "tapoihin pinttyneet"- tyypit mietityttivät minua eniten. Olisivatko he valmiita tekemään muutoksia elämässään, jotka vaikeuttaisivat hieman heidän jokapäiväistä elämää, mutta toisaalta säästäisi ja pelastaisi luontoa?
Tulin tulokseen, että ihmisiä on niin erilaisia, ja ne kaikista jäärimmät on kuitenkin semmoisia ihmisiä, että he eivät kyllä tee mitään mikä ei tunnu mieleiseltä. Tämä ajatus sai minut surulliseksi, koska tajusin, että tein mitä tahansa niin maailmassa on aina ihmisiä jotka viittaavat kintaalla yhteisen suuremman asian hyväksi. He eivät viitsi vaivaantua.

Ohjelmasta jääkarhuveljekset Bob ja Harry jäivät surullisesti mieleeni. heidän epätoivoinen etsintä kunnon jäätikön perässä tai kun he yrittivät etsiä tyttöystävää. :( Tasan ei mene nallekarkit. Jääkarhukamuja kävi pakostakin hieman sääliksi.
Ehkä voin luopua monista pienistä asioista, jotka helpottavat elämääni jos sillä on vaikutusta asioihin. Voin tehdä sen ilomielin, niin itseni kuin muidenkin puolesta. :)

Jos et seurannut Live Earth tapahtumaa livenä YLE Extralta, et tiedä mitä menetit!
Kehotan tarkkailemaan televisiota ja katsastamaan tapahtuman koosteen ja uusinnan.
Kehotan myös miettimään itsekseen, että onko olemassa jotain pientä asiaa jolla voisi parantaa ympäröivää maailmaa?
"Leikittäisiinkö sellaista leikkiä että, koitetaan tehdä pieniä kivoja asioita luonnon hyväksi?"

22h oli pitkä mutta erittäin antoisa maratooni. ;) mainittakoon että veljet sammahtivat hyvissä ajoin ennen loppua. Tällaisia tempauksia saisi olla enemmänkin.

*ylpeä itsestään että jaksoi maratoonin alusta loppuun*

<3 Vihreä Laura

Juhannus tuli ja meni.

En nähnyt kokkoa, paitsi sitä pientä "nuotiota" jonka telttanaapurimme Heikki kasasi grilliin.
Oli kyllä hauska juhannus, sai viettää aikaa ystävien kanssa, ihan vain nauttien kesästä, siideristä, huonosta musiikista (lue: Disen Deathmetal levyt), ystävistä, peleistä, leikeistä ja ulkoilmasta.

Lähdettiin ajamaan Hankoon, Perjantai aamuna yhdeksän aikaan. Pieni, valkoinen ja munanmallinen automme oli buukattu täyteen ruokaa, juomaa ja muuta matkasettiä.
Koska olimme aikasin liikkeellä, vältyimme myös ruuhkilta, josta olimme hyvin onnellisia.

Muutaman tunnin ja yhden pysähdyksen jälkeen päädyimme Hanko Camping Silversand:iin.
En päässyt edelleenkään yli siitä järkytyksestä että kuinka leiripaikka voi maksaa 36eur per nenä(!?) Olin päättänyt että summan aiheuttamasta järkytyksestä ei pääse yli muuten kuin ottamalla kunnon tumut. Tosin, ensin piti pystyttää leirikylä pystyyn. Pienien kikkailuiden kautta (ja jeesusteipin pelastavan voiman) saimme Sabin ja Disen kanssa telttamme pystyyn.. jonka jälkeen olimme oikeutettuja avaamaan ensimmäiset sidukat. Kun muidenkin matkalaistemme teltat oli pystytetty nostimme viralliset juhannusmaljat.

Perjantaina oli ihana helle ja kuumuus joka ajoikin meidät rannelle vilvottelemaan.
Kävin uimassa useampaan otteeseen kylmässä merivedessä. Muut rannalla olevat auringonpalvojat välttivät vettä sen kylmyyden takia. Joka myös johti siihen, että rannalla olevat pojat, jotka leikkivät frisbeellä pyysivät aina minua hakemaan heidän frisbeensä merestä, kun se sinne sattui lentämään. Toisaalta, leikki meni välillä siihen että pojat tahalteen heittivät frisbeen kaus rannalta jotta hakisin sen heille. :D hauskoja poikia. joten leikin mielelläni heidän kanssa.

Ilta jatkui grillatessa, musiikkia kuunnellessa, kroketin, petanquen, pokerin merkeissä.
Tiinan kanssa, muutaman ylimääräisen drinkin jälkeen, laitoimme omat bileet pystyyn telttapaikallamme. Tanssimme ja ennenkaikkea lauloimme niin kovaa ja niin huonosti että on ihme että selvisimme hengissä niistä "tee-se-itse-karaoke"-bileistä.

Kävimme myös vierailulla naapuriteltoilla, ennenkaikkea tutustumassa uusiin ihmisiin. Valokuvat todistaa että loppuiltana pelattiin twisteriä ja joku poika oli koittanut halkoa lautoja hyppimällä niiden päälle.. :D Kun ihmiset alkoivat rauhoittua (lue:sammumaan/nukkumaan), minä siirryin uusien tuttavuuksieni kanssa toiseen leiriin jossa loppuyö menikin keskustellessa "musiikin parantavasta voimasta" sekä vertaillessa "uuden ja vanhan AC/DC:n eroja" :)
Nukkuminenkin tapahtui pe-la välisenä aamuyönä jossain vaiheessa.

Heräsin käpy selänalla ja kaksi hernettä nenässä. (ts. hirveä krapula). Lauantai meni pitkälti siinä että yritin olla olematta ilkeä kavereille. :D mutta ikävä kyllä en onnistunut siinä kovin hyvin. onneksi ihmiset olivat kultaisia ja ihania ja ymmärsi että mulla oli vain paha olla. (tykkään teistä kaverit <3) Kun krapula oli mennyt ohitse, olin saanut ruokaa, kylmän suihkun, ja meressä olin käynyt uimassa niin jo maistui taas alkoholi. Tosin lauantaina oli vähän sateisen harmahtava ilta, joten pysyimme paljon ison teltan suojissa, jossa pelasimme Hold'em:ia ja Aliasta. \o/ voittajille kunniaa!

Lauantai meni muutenkin rauhallisimmissa tunnelmissa ja hieman väsyneenä. joten nukkumaankin mentiin jo suhteellisen aikasin. Kylmän ja kostean yön jälkeen aurinko tervehti meitä iloisesti ja aloitimme pakkaamisen ja telttojen purun.
Yritimme vielä surullisen pallogrillimme kanssa vielä kerran tehdä ruokaa. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Luovutimme. Kun autot oli kasassa otimme vikat halit ja siirryimme kotimatkalle.
Rämisevästä radiostamme kuului "vanhat hitit ja tunnetut klassikot".
Koska olimme aikasin liikkeellä vältyimme jälleen ruuhkilta. Kotiinkin pääsimme ajoissa. Sunnuntai menikin sitten pienessä väsymyksessä ja vaimon selkää rasvatessa, rassukka kun poltti itsensä retkellämme. :(

On siis maanantai, väsyttää edelleen vaikka nukuin kunnon yöunet. Ei jaksa keskittyä mihinkään, ei jaksa lähteä Mikkeliin. Juhannuksesta palautuminen taitaakin viedä muutaman päivän. :)

Harmi että Juhannus on vain kerran vuodessa, toivottvasti tulee lisää kesäisiä ja aurinkoisia päiviä, hauskoja hetkiä ihanien ystävien kesken. <3

Ihanaa kesänjatkoa kaikille, toivottavasti juhannus oli teilläkin onnistunut. :)


<3 Laura

Viime sunnuntaina sain puhelun, äidiltäni. Joka kertoi väsyneenä ja hieman poissaolevan kuuloisena, että hän ja isäpuoleni oli ajanut kovan kolarin. He olivat matkalla lappiin kesälomailemaan, kun autosta oli mennyt rengas, ja sen jälkeen kaikki olikin mennyt huonosti. Lopputulos: He joutuivat Rovaniemelle sairaalaan. Kummatkin selvisi hengissä mutta oli hetki jolloin ei oltu varmoja kuinka isäpuoleni kolarista selviäisi.
Auto oli tosiaan mennyt rusinaksi, joten oli ihme sinällään että äitikin selvisi kolarista vain lievillä ruhjeilla ja aivotärähdyksellä. Niin ja mukana ollut koirakin selvisi naarmutta.

Kun olin puhelimen toisessa päässä ja kuuntelin äidin selostavan minulle tapahtunutta, en voinut muuta kuin yrittää hengitellä rauhallisesti ja kuunnella selostus loppuun asti.
Olin järkyttynyt ja itkin. Itkin pelosta, ja siitä ajatuksesta että, entä jos äidilleni ja isäpuolelleni olisi käynyt pahemmin? Entä jos he olisivat kuolleet? Toisaalta, olin onnellinen, koska minun piti olla mukana siinä autossa. Jos olisin lähtenyt heidän mukaan, olisin itsekin joutunut siihen kolariin. ja kuka tietää kuinka itselleen olisi käynyt? "jos ja jos", Jossittelu on liian helppoa ja siihen vähän liikaakin välillä lankean. Mutta kyllä tämä tilanne herätti paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita minussa. Niinkin paljon, että tunnin verran meni pelkästään siinä kun koitin rauhoittua uutisista.

Olen tässä nyt sitten parin päivän ajan miettinyt elämää, kuolevaisuutta ja sitä, kuinka otamme joitain asioita itsestäänselvyyksinä. En tietenkään voi puhua yleisessä muodossa koska en tiedä muiden ajatuksista. Mutta ainakin nyt huomasin itsestäni sen, että otan itsestäänselvyytenä perheen ja sen pysyvyyden, samoin olen ottanut ystävät itsestäänselvinä tekijöinä (anteeksi siitä), myös eräitä mukavuustekijöitä olen ottanut itsestäänselvyyksinä.. "tietenkin kaikilla on kotona tietokone ja internet." -tyylillä.

Olen jo aiemminkin paasannut siitä, kuinka pitäisi elää hetkessä. "make a each day count". mutta nyt tiedän vielä paremmin sen, mistä olen aiemmin puhunut. Sen kuinka pieni ero on elämän ja kuoleman välillä, sen kuinka kaikki mihin olet luottanut aiemmin, voikin kadota pienessä hetkessä.

Mietin myös suhteita ja sitä, että koskaan ei saisi kenenkään kanssa lopettaa keskustelua riidoissa ja pahojen sanojen saattelemana. Ethän koskaan voi tietää, että saatko koskaan pyytää enään anteeksi sanojasi. Et koskaan saa mahdollisuutta korjata tilanteita.

Näistä synkistä ajatuksista on syntynyt minulle kuitenkin paljon uusia positiivisia ajatuksia ja ideoita kuinka toimia tulevaisuudessa. Toivon että osaan siis ottaa paremmin huomioon ympäröiväni maailman ja sen ihmiset.

*halaa maailmaa avoiminsylin* .. kiitos että saan pitää äidin elämässäni vielä hetken pidempään.

Kääk. Näin unta että menin kihloihin entisen poikaystäväni kanssa.
Ei näin, ei. Alitajuntani on minua vastaan.

Ehkä painajainen toi hänet vain siksi esille, kun eilen mietin suhdettamme paljon ja punnitsin hyviä ja huonoja asioita. Tulin tulokseen, että vaikka niitä huonoja asioita oli, niin kyllä hyvät silti on paremmin jääneet mieleen ja niiden muistelusta tuli jopa hyvä mieli. Hetken kävi mielessä, että pitäisikö exälle soittaa ja kysyä kuulumisia. Mutta, ehkä asia kuitenkin on niin, että vaikka minulla olisikin olo että haluaisin muistella vanhoja ja keskustella, ei hän ehkä tunne kuitenkaan samoin. :) Joten vastustin kiusausta ja jätin sen puhelun tekemättä.

Minulla on selvästi joku fiksaatio sanontoihin ja niiden quottaamiseen. :) "Vanha suola janottaa" eräs myöskin vanhoista ja hyvin tunnetuista sanonnoista. Kuka sen keksi? ja miksi se pitää aina yhtä hyvin paikkansa?

Tutustuin joku aika sitten uuteen kundiin, jonka kanssa juttelimme henkeviä. Puhuimme myös edellisistä suhteistamme, niiden loppumisesta sekä siitä kuinka suhteet jatkuivat eron jälkeenkin vielä "tapailujen" merkeissä. On ehkä hieman naivia, mutta olin kuitenkin yllättynyt että se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisen pidemmän suhteen jälkeen, vaikka suhde on itsessään ohi, niin osapuolet edelleen tapaavat toisiaan intiimeissä merkeissä.

Onko syynä tähän exän luokse palaamisessa helppous? Se että tietää kuinka helppoa on käpertyä exän viereen ja hakea siitä vielä viimeisetkin läheisyyden ja turvan tunteen rippeet?
Mielummin haetaan vielä loppuneen suhteen jäämistöstä viimeisiä henkisiä ja fyysisiä iloa tuottavia hetkiä, kunnes kumpikin huomaa ettei ole enään mitään mistä pitää kiinni.
Tapahtumasarja muistuttaa mielestäni lähinnä mehunpuristamista. (jos kaipaatte lisä selvitystä, niin annan sen mielelläni :D )

Kuitenkin, loppujenlopuksi, kaikki tietävät sen että exän luokse ei kannata palata, eikä siihen läheisyyteen kannata jäädä riippumaan. Pitäisi antaa menneiden olla menneitä. Yrittää pysyä ystävänä vielä eronkin jälkeen, mutta kuitenkin unohtaa intiimit kanssakäymiset.
Mutta, kuten muutenkin elämässä, niin se on helpommin sanottu kuin tehty.

"Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa:

Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa

Ei elämää liikaa suunnitella saa
Antaa sen mennä vain painollaan
Jos joskus vielä tavataan
Hyvä niin
Jos ei, niin lakki päähän ja näkemiin"
- Neon 2 - Kemiaa-