IRC-Galleria

         Tässäpä ehdotus uudeksi harrastukseksi kaikille. Varmaan aika monelle jo tuttu juttu, mutta ei se mitään.
         Eli kysehän on pyöräilystä TODELLA liukkaalla säällä. Varusteiksi vaaditaan polkupyörä ja suositellaan kypärää ja mahdollisesti polvi-, ranne- ja kyynärsuojia, jotka voivat kuitenkin pilata osan ilosta. Tämä harrastus ei vaadi ylimääräistä aikaa, vaan sopeutuu erinomaisesti harrastettavaksi esim. koulu- tai työmatkoilla.
         Harrastus on täysin sääolosuhteiden armoilla, koska tätä voi harrastaa vaan juuri tietynlaisessa säässä. Olosuhteet ovat optimaaliset, kun lämpötila on hieman alle nollan, tuulee, tiet jäässä ja sataa vettä.
         Harrastus on kohtalaisen riskialtis, yleensä selvitään mustelmilla, mutta joskus tapahtuu aivotärähdyksiä, murtuneita luita ja muita sellaisia, myöskin kallonmurtuma on mahdollinen(pyöräilykypärän käyttö vähentään riskiä saada kallonmurtuma huomattavasti!!).
         Jos kiinnostuksesi heräsi, tarkkaile aamuisin sääolosuhteita ulkona ja sopivan sään osuessa kohdalle, valitse kulkuvälineeksesi polkupyörä kävelemisen, linja-auton tai henkilöauton sijasta.

         Kerrottakoon vielä omia kokemuksiani harrastuksesta. Minä olin tänään aamulla onnekas ja ovesta ulos astuessani huomasin, että sääolosuhteet ovat optimaaliset, kun lensin portaat alas, jalan pettäessä alta.
         Hetken siinä ihmelteltyäni kipusin pyörän selkään ja lähdin taittamaan matkaani kohti töitä. Pian sain huomata, että saan keskittyä suoritukseeni ihan täysin, sillä pyöräni meinasi vähän väliä lähteä alta.
         Ensimmäinen loiva alamäkikin meni hienosti ilman minkäänlaisia vammoja ja myös sitä seurannut suora, lukuunottama muutamaa tiukkaa paikkaa, joissa pyöräni eturengas oli menossa suoraan sivulle.
         Sitten tulikin seuraava alamäki, joka oli edellistä pidempi ja jyrkempi. Sekin meni ihan mallikkaasti, tosin toinen jalka maassa(tarpeellinen varotoimenpide, kun päässäni ei ollut kypärää). Sitä seurannut ylämäki tuottikin sitten jo enemmän ongelmia, takapyöri suti tyhjää ja etupyörä halusi taas kulkea sivulle. Välillä näytti jo pahalta ja piti nousta pois pyörän päältä ja miettiä harrastamisen jatkamista, mutta nousin kuitenkin uudelleen pyörän päälle ja jatkoin matkaani taistellen.
         Nyt olin jälleen tasaisella taipaleella, ensin valitsin reitin, joka oikaisi kentän läpi ja ei ollut juuri ollenkaan liukas, mutta sitten tulikin taas asfaltti alle, joka oli tosin peilijään alla piilossa kuin mikäkin pelkuri. Tällä pätkällä tuuli erittäin paljon, joka teki harrastamisesta taas mielenkiintoisempaa. Yhdessä vaiheessa tuuli nappasi minuun tosi kovasti kiinni ja jouduin pysähtymään. Kun olin nousemassa pois pyöräni päältä, jalkani oli sitä mieltä, että minähän en tällaista suostu sietämään ja karkasi altani. Sisuuntuneena ja hieman huvittuneena nousin ylös ja hyppäsin jälleen tuon urhean ratsuni selkään ja jatkoin matkaani kohti työpaikkaa.
         Pian löysin taas edestäni ylämäen, työmatkani jyrkimmän sellaisen. Lähdin varovaisesti polkien kipuamaan kohti huippua. Nopeasti huomasin, että liian voimalliset polkaisut saivat takarenkaan pyörimään tyhjää se vaikeutti etenemistäni huomattavasti. Koitin siis polkea mahdollisimman rauhallisesti. Välillä onnistuin kuitenkin polkaisemaan ihan pikkuisen liian lujaa ja takarengas pyörähti hieman tyhjää, mutta ei tarpeeksi vaikeuttaakseen matkaani.
         Loppumatka töihin menikin hienosti ja ilman mitään vaikeuksia.

Ja eikun kaikki yhdessä harrastamaan!