Akrobaattisten kykyjen näytön jälkeen häntä kutsuttiin. Häntä kutsuttiin kohti vettä. Hän pelkäsi sitä. Hän ei halunnut mennä. Ei sen jälkeen mitä hänelle tapahtui vedessä.
Vesi ympäröi hänet, täytti hänet. Hän yritti huutaa. Turhaan. Se oli kaikkialla, hänen allaan ja päällään. Joka suunnassa mihin hän vain yritti mennä. Kunnes käsi nosti hänet.
Joskus hän toivoi ettei käsi olisi ikinä saanut hänestä kiinni, mutta silloin hän oli onnellinen. Hän itki. Hän oli turvassa.
Ja sinä käsi joka nostit minut. Miksi olen tälläinen? Miten saavuin tähän pisteeseen? Mitä me teimme väärin? Mitä me teimme väärin toisia, sekä itseämme kohtaan?
Haluaisin kuulla totuuden. Totuuden siitä miksi elämää janoten joudumme kärsimään.
Anna minulle siihen lupa.
Anna minulle elämä.
Kiitos kaloista.
Uusimmat blogimerkinnät
- Galaktinen kauhu. 08.03.
- Ihmishirviöitä yössä. 27.12.
- Sarjamurhaaja terrorisoi suomea! 13.12.
- Hyvästi 24.09.
- Kadonnut 21.08.
- Valvonta ja tarkkailu tehtävä. 26.06.
- Rikkinäinen puhelin. 23.06.
- Harjoitusta ja innostusta kalliojärvellä. 22.06.
- Hottia tuota. 20.06.
- Ihmisulosteita ja vaitonaisia vierailijoita. 19.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (31)
- ▶ joulukuu 2006 (2)
- ▶ syyskuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (10)
- ▶ toukokuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (7)
- ▶ maaliskuu 2006 (2)
- ▶ helmikuu 2006 (5)
- ▶ tammikuu 2006 (1)