Kulje kanssani joenrantaa, astu terävään kiveen.
Vuotavan jalkasi haluan nähdä, veren jokeen valuvan.
Ja aina nimesi näen autiomaassa, maailman iloksi kätesi sidoit ilmaan?
Huusin altaassa, "lähtekää ulos! antakaa niiden palaa, olen iso siili!"
Ja pian häntä ei enää ollut.
Kuinka masentavaa. Olet taas tehnyt vääriä valintoja, etkä tiedä miksi. Olivatko ne sinun valintojani? Täytyy vain odottaa. Olet odottanut jo kohta 7 vuotta. Vai pitempäänkö? Miksi sitten kun olit niin lähellä, teit kaiken väärin? Kauanko joudut odottamaan? 10 vuotta, 50 vuotta?
Älä sano ei koskaan.
Ps. Kiitos kaikille jotka ovat tukeneet minua taistelussani aikaa vastaan, te tiedätte keitä olette.
Kaadan baarissa laseihinne tyrmäystippoja.