IRC-Galleria

Viime blogista onkin vierähtänyt vähän aikaa. Elämä jatkuu. Ristirock oli männälauantaina, oli aivan uskomattoman hieno tapahtuma. Kiitos seurasta Marika, Anna, Ellu ja Nipa kanssanne oli kivaa =)

Koulussa taas on mitä on. Ei kyl yhtään jaksais. Mutta pakko on.

Keskiviikkona taas kuorkilla ajelua \o/. Jos vaikka sen kortin sais ennen, hmm.. Enskesää?

Festareilla olen nuottatiimissä töissä, nuotan ständille voipi tulla bongailemaan. Mutta siihen on vielä tuskallisen pitkä aika, johon mahtuu niin kutsuntoja, koeviikkojakin kuin yhdet mitättömät ylppäritkin. No simmosta sattuu...

HB:n Taivaaseen? on kyllä ihan asiabiisi.

Alkuviikosta on ehdottomasti iskenyt Realismin Määränpää-lettu. Sitä on tullut soitettua eessuntaas. Muikeaamusiikkia oikealla asenteella ja ennenkaikkea sanomalla. Tuosta bändistä kuullaan vielä ja paljon ^^. Ja uskoisin että pelkkää hyvää.

Näin ylppäreitten alla on paha hommata mitään pakkomielteitä, mutta kesän alussa hommaamani pearlin target-rumpusetti vie aikaa, eikä ihan syyttäsuotta. Rumpujen soiton treenaaminen on kivaa^^.

Sain huutonetistä suhteellisen mukavaan hintaan Pearl Powershifter Eliminator P2002c tuplapedaalin. Sen toimitusta odotellessa tuli soitettua edellinen p100 pedaali hajalleen. Tänään reinin Tuuli kulkee-kipaleen kertosäkeessä napsahti ketju poikki. No tuossa kittipedaalissa onkin vaan yksinkertainen ketjuveto perin ohuella ketjulla.. Se tuli kyllä korjattua rautalangalla joka pitikin yllättävän hyvin. Muutaman biisiä sillä soittelin ennen suihkua. Mutta kun tuo pedaali tulee pääsee sitten tukutukua-treenailemaan =)

Elämme vaikeita aikoja ystävä hyvä.
Kuolemattomia sanoja akkarista, mutta silti niin iskeviä. Ajat ovat vaikeita, mutta läpi mennään. Ei omissa voimissa, mutta apu tulee ylhäältä. Nyt vielä tuntuu siltä kun kulkis labyrintissä, en yhtään tiedä minkälainen elämäntilanne on huomenna tai ylihuomenna, festareista puhumattakaan. Haluais saada vähän sidottua ja vakinaistettua tätä, mutta Herraan luottaen mennään etiäpäin. "Hän lopulta kuivaa kaikki kyyneleet jota sua on painaneet"- laulaa hb eikä puhu turhia. Vaikka nyt tuntuu että itku ei oo välillä kaukana on kuitenkin luottamus että joskus saan nähä tän "labyrintin" ylhäältä päin ja saan selityksen, miks kaiken piti mennä näin.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

"Tässä on helpompaa,
kun mun unelmat silmissäs
seisot mun vierellä noin,
niin kuin salaa mä toivoin!
Mua helpottaa,
nään mun haavat sun haavoissas
Täytyikö sen mennä niin?
Mun tuskalla sut kruunattiin,
kun toisiimme kii tartuttiin!"

-The Rain, Unelmat ja Haavat