ei tuu sanaa taaskaan ulos suusta
haluisin sanoo mut piikkilanka kaulan ympärillä kiristyy kiristyy..
pitkä aika siitä mutta tunnen sen taas, kun edessäs taas vaikenen
itken vaan...itken taas.
katson sua mut katsees harhailee jossain, ehkä näät mun läpi, siel on jotai kiinnostavampaa..
pinkkei elefanttei ja värikkäitä hileitä, siel maailmas on niin paljon helpompaa,jos haluu vaan päästä helpommalla..
mut joka kerta kun uudestaan heräät tää maailma näyttää vaan pahemmalta, kamalalta..
ootan sitä päivää kun viimesiks sanoiks jää ne vihaiset sanat jotka yhä mun huoneessa
kaikuu ja kaikuu...