IRC-Galleria

Tattadataa! Tästä alkaa joulukalenteri, ensimmäinen luukku avautui viuh! *jotain ihanaa glitteriä lentelee ja harppu soi.* Saa nyt nähdä mitä tästä tulee, mutta yllätyksiä toivon mukaan piisaa.

Minulla on jo nyt kiire saada kaikki kirjat luettua koukuttavan Viimeisten päivien vaellus -sarjan takia (jihuu, onnistuin käyttämään sarjan oikeeta nimeä, kun yleensä sanon vaan Kadotettu maailma -kirjat sen takia, että se on lyhyempi nimi). Niin siis, että on yks toinenkin kirja niitten lisäksi odottamassa, niin totta kai menen kirjastoon ja lainaan kunnon tiiliskiven, nimittäin C.S. Lewisin Narnia-kirjan, jossa on siis ne kaikki. Englanniksi. Että kiireistä tulee kyllä olemaan sen kanssa, mutta toivottavasti kukaan ei mene varaamaan sitä, niin saan aina uusia sitä silloin tällöin.

Mutta siis, kun olen tuota Narnia-kirjaa niin pitkään metsästänyt (jollain oli se aika kivasti yliaikaa...), niin saatte nauttia yhdestä lempikatkelmastani. Se on tietenkin englanniksi, mutta kyllähän te nyt sen verran kielitaitoisia olette, että ymmärrätte :) sitä paitsi originaalit ovat useimmiten parhaita. Paitsi esimerkiksi Disneyn Aladdin ja Leijonakuninkaan kookospähkinälaulu.

Mutta siis The Chronicles of Narnia - Prince Caspian:

--
"To know what would have happened, child?" said Aslan. "No. nobody is ever told that."
"Oh dear", said Lucy.
"But anyone can find out what will happen," said Aslan. "If you go back to the others now, and wake them up; and tell them you have seen me again; and that you must all get up at once and follow me - what will happen? There is only one way of finding out."
"You mean that's what you want me to do?" gasped Lucy.
"Yes, little one," said Aslan.
"Will the others see you too?"
"Certainly not at first," said Aslan. "Later on, it depends."
"But they won't believe me!" said Lucy.
"It doesn't matter," said Aslan.
"Oh dear, oh dear," said Lucy. "And I was so pleased at finding you again. And I thought you'd let me stay. And I thought you'd come roaring in and frighten all the enemies away - like last time. And now everything is going to be horrid."
"It is hard for you little one," said Aslan. "But things never happen the same way twice. It has been hard for us all in Narnia before now."
--

Se, mikä minua tässä katkelmassa koskettaa, on Lucyn pelko ja epävarmuus. Aivan kuten me uskovatkin olemme välillä peloissamme ja epävarmoja ja pelkäämme Lucyn tavoin sitä, että muut eivät usko meitä. Mutta kuten Aslan sanoo, sillä ei ole väliä. Pääasia, että teemme parhaamme, enempää meiltä ei voi vaatia.

Minua on monta kertaa lohduttanutkin nuo sanat, että kukaan ei saa koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut. Me ihmiset olemme niin kovia jossittelemaan. Mutta silläkään ei ole väliä, vaan nimen omaan sillä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, opimmeko virheistämme ja yritämmekö uudestaan. Siksi vanha tulee ja sen saa jättää taakse ja suunnata katseen tulevaan. Se paikka, mille Jumala meidät tahtoo ei aina ole helppo, mutta se on paras paikka, millä voi olla.

Narniat on ihania kirjoja just siks, et ne on jännittäviä ja täynnä toimintaa, mutta kun niitä tulkitsee kristilliseltä kannalta, tulee monta kertaa kyyneleet silmiin. Suosittelen!