Valkoiset hiutaleet putoavat hitaasti korkeuksista kohti vihreää, samettista mattoa. Aivan kuin joku sirottelisi niitä kuin tomusokeria, hidastavat kuitenkin vauhtiaan ennen kuin tulevat kohdallemme. Tuuli tempoo niitä myrskyisästi ees taas, ympäri, ylöspäin ja taas maata kohti. Sitten lumisade taas rauhoittuu hitaaksi.
Iltaisin on pimeää. Takissani roikkuu keltainen heijastin. "Irti huumeista" se kirkuu. Auton ajaessa ohi se kiiltää vienosti. Miten se onkin aina juuri väärällä puolella? Mutkan taakse käännyttyä voi nähdä tähdet. Otava loistaa aivan ikkunamme edessä. Pimeässä keittiössä se näkyy hyvin ja sen alapuolella kaupungin valot. Etsimme kerran Pohjantähteä. Maapallon akselinpaikka. Olikohan se niin? Ei sillä väliä. Kotiin myöhään tullessa voi pysähtyä hetkeksi tuon näyn alla ennen kuin täytyy taas palata iän myötä kasvavien velvollisuuksien pariin.
Housekin alkaa kohta.
Uusimmat blogimerkinnät
- 24: Joulu on taas! 24.12.
- Luukku 23: Nyt se kuoriutuu! 23.12.
- Luukku 21 hävisi 22.12.
- Luukku 22: It's nearly Christmas and I'... 21.12.
- Luukku 20: Are you ready? 20.12.
- Luukku 19: Joulupuu on varastettu 19.12.
- Luukku 18: Tähdet, tähdet 19.12.
- Luukku 17: Joululaulut soi 17.12.
- Luukku 16: Hauskaa joulua 16.12.
- Luukku 15: Mistä syntyivät lapsuuden jo... 15.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (60)
- ▶ 2008 (36)
-
▼
2007 (34)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (5)
- ▶ syyskuu 2007 (3)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (10)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (4)
- ▶ helmikuu 2007 (1)