IRC-Galleria

Tässä vielä kaupanpäällisiksi Relient K'n versio, joka on minusta kaikkein paras. siinä tosin otetaan sanat kirjaimellisesti, mutta ei se haittaa, mahtava se on silti.



P.S. loved the video! xD
P.P.S. sorry about being so excited about Relient K

En tiedä oletteko koskaan kuulleet laulua 12 days of Christmas. Siinä joka päivä "my true love" lähettää melko omituisia lahjoja, kuten "three french hens" tai 12. päivän "Twelve drummers dumming". Nämä ovat symboleita, joten piilomerkityksenä "true love" tarkoittaa tietenkin Jumalaa, tai Jeesusta, kun joulusta puhutan, ja lahjoilla on omat merkityksensä.

Viime jouluna löysin kuitenkin omasta mielestäni paremman version, jossa symbolien sijaan lauletaan siitä, mitä Jeesus voi meille antaa. Laitan nyt seuraavaksi kolme eri versiota laulusta, alkuperäisen sekä tämän löytämäni version. Pyydän, että katsoisitte edes jälkimmäisen, jossa hengellinen sanoma on näkyvissä.

AAAAARGGH, kun kaikki kaatuu päälle ja joulustressi yllättää, tämä on oikea video silloin. Se herättää todellisuuteen ja saa miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Toki se on hyvä video muulloinkin.




Selviämisiä kaikille <3

Eilinen luukku meni itsenäisyyspäivän merkeissä, joten tänään kerron hieman, mitä silloin tapahtui. Kävimme nimittäin Oulussa siskonpoikaa katsomassa. Suloinen pikkuinenhan se oli ja kiltti. Kiltisti se vain päilyili, että ketä on tullut vierailulle. Itse taisin ensimmäistä kertaa ikinä pitää vauvaa sylissä (kukaan ei ole aiemmin uskaltanut antaa lastansa minun hoiviini xD) ja olihan se mahtavaa, vaikkakin kömpelöä.

.Jo se oli niin ihmeellistä että siitä kumpareesta, joka kohosi siskoni mahan kohdalla vielä vähän aikaa sitten, syntyi ihan elävä pieni vauva. On mielenkiintoista ajatella, että ihan oikea, ajatteleva ihminen siitä kehittyy. Nyt voi vasta aavistella, että minkälainen luonne hänelle kehittyy, millaisen elämän hän elää. Tietenkin pienet persoonalliset piirteet ovat näkyvissä jo mahassa (jos se potkii oikein kovasti, niin se on joko aggressiivinen tai sitten siitä tulee jalkapalloilija tai potkunyrkkeilijä tai Matti Kankaanniemi 2) ja erityisesti sitten syntymän jälkeen. Mutta näin ulkopuolisena voi vain arvata, millainen ihminen tuosta pienokaisesta kehittyy. Vanhemmilla on enemmän varaa arvailuun, mutta eivät kai hekään sitä tarkkaan saata arvata.

Totisesti, palautui myös mieleen, että itsekin olen ollut tuollainen pikku jutkula kerran, kun äiti hämmästeli vauvan pienuutta ja totesi tietenkin: "Ajatella että Elli on ollut vielä pienempi. Sehän on mahtunut kämmenelle!" Todellakin, hämmästyttävä, että minä olen ollut vielä pienempi, "kuin nukke". Niin sitä on vaan tullut kasvettua. Mutta pointti on siis se, että minäkin olin kerran sellainen ja minusta kehittyi ajatteleva (silloin kun jaksaa), tunteva (tunteita onkin vähän liikaa) ja yksilöllinen ihminen, jonka kaltaista ei ole toista.

Totisesti syntymä on ihme!

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. -- Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi kaikki on kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
Ps. 139: 13-14,16

Nyt laitan tänne kaikki rästiin jääneet kalenteriluukut. Anteeksi, etten ole saanut niitä laitettua, vaikka lupasin joka päivä pistää jotain. Mutta nauttikaa nyt kerralla minun upeista ideoistani :D

---

Voin nyt päteä historian neloskurssilta opituilla tiedoilla ja kertoa, että 92 vuotta sitten eduskunta hyväksyi hallituksen itsenäisyysjulistuksen. Tätä päivämäärää, 6.12. juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivänä, kuten kaikki tiedämme.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa isänmaata ja itsenäisyyttä. Kun Maamme-laulun sävel kajahtaa, röyhistyy rinta ylpeydestä: MEIDÄN ikioma maamme, jossa on saanut elää ja varttua. Ja viimeaikoina olen alkanut tuntea ylpeyttä myös siitä, että taidan lähes täydellisesti yhtä vaikeimmista kielistä, mitä on.

Silti oma ylpeytemme Suomenmaasta tahtoo usein peittää ja jättää taka-alalle ongelmat, joita Suomessa on. Lauluissa ylistetään luonnonkaunista Suomea, jossa asuu katajainen kansa. Virheet jätetään usein mainitsematta. Siksi olisikin aiheellista miettiä, mihin Suomi on oikein menossa. Ongelmia ei tule haudata takapihalle, vaan ne pitää ottaa esiin ja miettiä, miten ne ratkaistaisiin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi saatte lueskella Klinikin Tietääkö kukaan? -kappaleen sanoja. Se löytyy levyltä pysäytä ja pudota, jonka luultavasti kaikki tämän joulukalenterin lukijoista omistaa valittuaan sen fifteenpalkinnoksi. Pyydän teitä kanssani rukoilemaan Suomen kansan puolesta, että se kääntyisi Herran puoleen eikä hylkäisi edes vähäistä uskonripettään.

Tietääkö kukaan?
(san. Heikki Nieminen)

Sormet villaista neuloo vapisten
jotta lämmön siitä saisi
lapsi nälkäinen
äiti lastaan lempeästi hymyillen
iltaisin peittelee sänkyyn
siinä hiljaa rukoillen

näin oli silloin
vaan onko vielä?

Kerto:
Tietääkö meistä kukaan
miten käy jos hylkäämme
sen uskon jolle maamme rakennettiin
sen suuren voiman isiemme
voiman suuren Jumalan?

Kuokka kääntää märkää suota pelloksi
isä petäjäistä halkoo
perheen kodiksi
ja kun sade muuttuu kohta lumeksi
siunaa perhettään ja karjaa
vasta sitten itseään

näin oli silloin
vaan onko vielä?

kerto

huominen odottaa
rakentajaa rohkeaa
joka oppia ottaa
vanhasta viisaudesta
huominen tulla saa
ei mikään lannistaa saa meitä
jos pysymme
vanhassa totuudessa

kerto

Joulun tanssiesitykset olivat tänään ja meidätkin siellä nähtiin laulamassa (ja örisemässä) sekä tanssimassakin vähän. Hyvin meni, itse asiassa videolta katsottuna ehkä paremmin kuin koskaan. Muutenkin oli upeita ja monipuolisia esityksiä ja mukavan jouluisiakin :)

Nyt Latan videon tännekin näkyviin, jotta saatte kuulla meidän silmaa ja korvaa miellyttävän esityksemme :D Minä olen se valkopaitainen, jolla on sininen kaulaliina. Ja minulla on outo myökky mahassa alkurivissä :D

Olen jakanut videon osiin, koska se on kokonaisena niin pitkä, ettei se meidän koneella lataudu ikinä tänne... No hyvää videota sitten
vaan.

LUMITUS osa 1


osa 2


osa 3


osa 4

Gallerian sekoilujen vuoksi kakkosluukku hävisi yllättäen, joten linkitän siinä olleen Sleigh Riden videon uudestaan tänne. Teksti on ikävä kyllä kadonnut bittiavaruuteen, enkä tallentanut sitä minnekään. Eli ikävä kyllä kävi nyt sitten näin.

mutta Relient K - Slegh Ride:



nyt se löytyi myös parempana versiona, joten jos jaksatte odottaa sen latautumista, niin bättre quality. vaikka tosin en tii, meneekö siinä oikeesti kauemmin, mut pistin varmuuden vuoks tuon huonompilattusemmanki.

eli HD:na tässä:

Olin eilen ahkera ja laitoin joulukoristeet huoneessani kuntoon. Nyt ovessa ja ikkunassa kipittää tonttuja ja ikkunakroste roikkuu seinällä, koska en saanut sitä millään kiinni ikkunaan :/ Lisäksi jouluvalot saa taas helposti päälle (seinällähän ne olivat tunnetusti koko vuoden).

Kaikesta hyörinästä huolimatta joulutunnelma on vähän hakusessa. Pitäisi varmaan kuunnella Relient K:n lisäksi perinteisiä joululauluja. Tip tap ja silleen. Nehän ne ovat olleet laspesta asti tärkeä osa joulua. Joululevy pyörimään, kupponen glögiä kaupan päälle, kynttilä palamaan ja se on siinä.

No hienona aasinsiltana näin: löysin tämmöisen joululaulun Youtubesta. Ei ole tarkoitus olla rasistinen tai mitään, mutta tuo video on vaan aika hupaisa, ainakin alussa.



keveän kalenteriluukun loppukevennys:
Matti vanhasen pitäis kasvattaa viikset :D (kuva Kajaanin lukion taidenäyttelystä)

Tattadataa! Tästä alkaa joulukalenteri, ensimmäinen luukku avautui viuh! *jotain ihanaa glitteriä lentelee ja harppu soi.* Saa nyt nähdä mitä tästä tulee, mutta yllätyksiä toivon mukaan piisaa.

Minulla on jo nyt kiire saada kaikki kirjat luettua koukuttavan Viimeisten päivien vaellus -sarjan takia (jihuu, onnistuin käyttämään sarjan oikeeta nimeä, kun yleensä sanon vaan Kadotettu maailma -kirjat sen takia, että se on lyhyempi nimi). Niin siis, että on yks toinenkin kirja niitten lisäksi odottamassa, niin totta kai menen kirjastoon ja lainaan kunnon tiiliskiven, nimittäin C.S. Lewisin Narnia-kirjan, jossa on siis ne kaikki. Englanniksi. Että kiireistä tulee kyllä olemaan sen kanssa, mutta toivottavasti kukaan ei mene varaamaan sitä, niin saan aina uusia sitä silloin tällöin.

Mutta siis, kun olen tuota Narnia-kirjaa niin pitkään metsästänyt (jollain oli se aika kivasti yliaikaa...), niin saatte nauttia yhdestä lempikatkelmastani. Se on tietenkin englanniksi, mutta kyllähän te nyt sen verran kielitaitoisia olette, että ymmärrätte :) sitä paitsi originaalit ovat useimmiten parhaita. Paitsi esimerkiksi Disneyn Aladdin ja Leijonakuninkaan kookospähkinälaulu.

Mutta siis The Chronicles of Narnia - Prince Caspian:

--
"To know what would have happened, child?" said Aslan. "No. nobody is ever told that."
"Oh dear", said Lucy.
"But anyone can find out what will happen," said Aslan. "If you go back to the others now, and wake them up; and tell them you have seen me again; and that you must all get up at once and follow me - what will happen? There is only one way of finding out."
"You mean that's what you want me to do?" gasped Lucy.
"Yes, little one," said Aslan.
"Will the others see you too?"
"Certainly not at first," said Aslan. "Later on, it depends."
"But they won't believe me!" said Lucy.
"It doesn't matter," said Aslan.
"Oh dear, oh dear," said Lucy. "And I was so pleased at finding you again. And I thought you'd let me stay. And I thought you'd come roaring in and frighten all the enemies away - like last time. And now everything is going to be horrid."
"It is hard for you little one," said Aslan. "But things never happen the same way twice. It has been hard for us all in Narnia before now."
--

Se, mikä minua tässä katkelmassa koskettaa, on Lucyn pelko ja epävarmuus. Aivan kuten me uskovatkin olemme välillä peloissamme ja epävarmoja ja pelkäämme Lucyn tavoin sitä, että muut eivät usko meitä. Mutta kuten Aslan sanoo, sillä ei ole väliä. Pääasia, että teemme parhaamme, enempää meiltä ei voi vaatia.

Minua on monta kertaa lohduttanutkin nuo sanat, että kukaan ei saa koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut. Me ihmiset olemme niin kovia jossittelemaan. Mutta silläkään ei ole väliä, vaan nimen omaan sillä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, opimmeko virheistämme ja yritämmekö uudestaan. Siksi vanha tulee ja sen saa jättää taakse ja suunnata katseen tulevaan. Se paikka, mille Jumala meidät tahtoo ei aina ole helppo, mutta se on paras paikka, millä voi olla.

Narniat on ihania kirjoja just siks, et ne on jännittäviä ja täynnä toimintaa, mutta kun niitä tulkitsee kristilliseltä kannalta, tulee monta kertaa kyyneleet silmiin. Suosittelen!