IRC-Galleria

Ihmisistä moni on säälittäviä.
Pelko on kaunista.
Pelko on viisasta.

Mietitään kuinka paljon aikaa on 15 vuotta. Mutta tietenkin 18 vuotta on aina enemmän kuin aiempi summa, mutta kolmessa vuodessa muuttuu paljon asioita. 15 vuotta sitten asiat olivat aivan erilailla kuin ne olivat 18 vuotta sitten, vaikka se ei kaikkien mielestä olekaan kauhean pitkä aika.
"Pitkä aika on elinikä." mutta muistetaan kuitenkin, että on vain yksi elinikä, siihen kuuluu kaikki mitä siihen itse lisäämme.

Elinikä ei ole kovinkaan pitkä aika, vaikka nuorena 70 vuotta tuntuu älyttömän pitkältä ajalta, mutta kun ensimmäiset 20 vuotta on takana, alkaa miettimään, ettei aikaa olisikaan kuin 50 vuotta jäljellä.
Siis puhuttaessa noin keskimääräisestä eliniästä kuitenkin.

Ihminen on heikko eläin. Luulee itsestään paljon, vaan on sitäkin vähemmän. Ihminen ei toisinsanoen ole MITÄÄN!!
Ihmisellä on kyky pettää toista lajitoveriaan tavalla, mitä mikään muu eläinlaji ei tee. Ihminen puukottaa selkään huvikseen, normaalisti eläin ei tapa huvikseen vaan ravinnokseen sen minkä tarvitsee, loput hoitaa pienemmät eläimet. Kaikki menee, ei liikaa.
Ihminen on varmaankin ainoa eläin, joka tappaa huvikseen, tuhoaa ympäristönsä ja itsensä. Ja AIVAN tietoisesti! Kun ihminen tappaa toisen ihmisen, hän ei syö sitä, jättää sen vain mätänemään. Jälleen, tuhoamaan ympäristöään.

Elämässä on paljon hetkiä, joihin pitäisi tarttua kiinni kunnolla, mutta niitä hetkiä ei ymmärrä ennenkuin on liian myöhäistä. Oli kyseessä sitten raha, työ, rakkaus, ystävät tai mikä tahansa, hyvin usein sitä tilannetta katsoo vain, miettien että pitäisikö siitä ottaa kiinni, mutta pelko ja epävarmuus uudesta ja epävarmasta askeleesta saa luopumaan siitä.
Useimmiten sitä haluaa palata takaisin menneeseen, astua samat askeleet uusiksi, mutta ehkä sitä on silti parempi vain tukea uusin keinoin uudet askeleet eikä kävellä jo vanhaa uraa pitkin.
Se ura on jossain vaiheessa kuitenkin liian syvä että siitä pois enää pääsisi.
Uuden uran astuminen on aina vaikeaa...

Minulla on joskus tunne, että minua tarkkaillaan.
Enkä siltikään anna siihen mitään syytä.
Minä olen vaivaton ihminen, niin kauan kun saan pitää omat harrastukseni ja oman elämäni. ILMAN että kukaan yrittää sitä sabotoida.
Annan ihmisille itsestäni hyvinkin paljon väärän kuvan kuin mitä oikeasti olen. Todellisen minäni näytän hyvin harvoille, päivittäin harvemmille. Päivittäin vähemmän.
Tiedän, että minua tarkkaillaan.

Ihmiset eivät pidä lupauksiaan, ihminen pettää liikaa. Ihminen ei ole luottamuksen arvoinen.

Sitä on mieluummin yksin, kuin kusipäiden ympäröimänä.

Minä aion rakentaa oman elämäni itse istuttamilleni paaluille joita en anna kenenkään kaataa enää. Eläkää paskaa elämäänne, olkaa mukamas onnellisia. Valehdelkaa toisillenne. Pitäkää itseänne valheessa. AITO onni ei ole pakon omaista, AITO onni on tahdon mukaista ja todellista.
Vaan kuinka moni oikeasti erottaa eron todellisuuden ja kuvitelman toisitaan?
Erottaako kukaan?

Kaikki luulee niin olevansa, mennään kaikki itseemme ja katsotaan sinne peiliin?
Itse ainakin aion katsoa peiliin. Menkää itseenne.

Pelko on kaunista. Pelko on viisasta.
Ihminen on viisas niin kauan kuin osaa pelätä.
Pelottomuutta ei ole olemassakaan.
Kun pelkäämisen lopettaa, iskee pelko kasvoihin.

~Darkie

Nimittäin sitä samaa huomaamattomuuden rinkiä, minkä omasin yläasteaikoina.
On olemassa paljon asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
Ja on olemassa paljon asioita, jotka tulisi huutaa ääneen.

On olemassa asioita, joita minun tulisi sanoa ääneen ja kertoa eteenpäin. Koska ihmiset, joista joskus välitin, eivät välitä minusta enää ja minun tulisi siirtää vastuu heidän sanomistaan asioista toisten hartioille, heidän, jotka nyt välittävät keskenään toisistaan.
Vaan ei.
Mitään menetettävää minulla ei olisi, vaikka tekisin kuinka virheliikkeitä. Mutta silti, leikin sillä kuvitelmalla, että minuun luotetaan vielä jonka takia en kerro asioita, jotka minun pitäisi saattaa julkisuuteen.
Ehkä olen tyhmä.

Olen todennut, että todellista onnea on todella, todella harvassa.
Itse olen tietämättömänä, yhäkin yhtä tietämättömänä, etsinyt todellista onnea ja haaveillut niin paljon jostain pysyvästä. Vaan hiljalleen olen ymmärtämässä, että onni on rajallista.
Tunnen yhden pariskunnan, joka elää minun unelmaani.
Tai siis kuvitelmaani siitä, mikä on todellista onnea.
Vaan on sen eteen työtäkin nähty. Minun ei annettu.

Toivon yhäkin, että minullekkin tulisi onni joskus.
Että tuntisin todellisen olon ja tietäisin olevani jollekkin tärkeä.
Ehkä vielä joskus joku haluaa minut ja todistaa minun olevan jonkin arvoinen.

On paljon sellaisia tuntemuksia, kun olisi mitä turhin ihminen ja maailma osoittaisi minua nauraen. Onhan tuokin toki totta... Osittain.

Missä olisi minun pitkätukkainen ritarini?
Joku, joka kelpuuttaisi tälläisen neidon, yksinäisen, sellaisenaan, kuin se on, eikä haluaisi sitä muokata?
Sellainen joka ei käyttäisi minua vaan rakastaisi.
Lieneekö kiven alla?
Pitää lähteä kääntämään kiviä, jahka tästä ensin nukahtaa ja sitten herää...

~Darkie

Kuunnelkaa Silent Hilliä;
http://www.youtube.com/watch?v=b4rXbSnk2ng

Pontiacia tossa istuin hiomassa ulkona niin voi yök mä nielin pölyä noin kolme kiloa :D
Mustat farkut oli about valkoset tossa kun sisälle viimein sitten pääsin... Ja sit sahattiin puutakin niin oli purua ja perse siitepölyssä... Talli ois niin rok :D

Urgh, pakko viedä vaatteet pyykkiin ku ei henki kule täs...
Pitäs vaa jaksaa tota Pontiacii hioo pidempääki. :I
Ei vaa oo niin kevyttä hommaa ku luulis.

~Darkie

Ihmiset ailahtelevine mielineen on harvinaisen inhottavia.
Miehiinkään ei oikeen kykene luottamaan...
Tuntuu että olisin muuttunut kylmäksil.

Pah. Ihan sama. Olen aito ihminen, joku tulee vielä rakastamaan minua.
Tiedän tämän koska olen hyvä ihminen.

Vaan vielä joskus kerron kaikille!!

~Darkie

PS. Tulkaa joku hiomaan + maalaamaan mun ovi?...tai vuokratkaa mulle halpa tallipaikka.

"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
- Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin
jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo
kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella
selällään ja onnen maljasta joi. Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.

Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin"

Älä ota kesäkissaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kesäkissa

~Darkie

Niin tämä.

http://saveourcatsfromfishermen.com/

Se, miten ihmisten päätä muokataan

http://greenupgrader.com/5760/kittens-used-as-bait-to-scam-animal-lovers/

Koska bonsaikittens sai ihmiset koettamaan purkitettuja kissoja, ties kuinka moni kissa siinäkin sitten kuoli...

Jotenkin jänniä sanoja onnistuin lukemaan netistä...

"I love you. And I want you. YOU. Not some version of you that doesn't include what you do. I won't have anything but you, and don't ever suggest offering me anything else, again.
Just... When you're done tonight, no matter how long it takes, return here. Consider this "home". That's all I need."

Tajusin kaipaavani rakkautta, ja löysin sisältäni kaiken sen vihan ja turhautumisen keskeltä mitä sisälläni on, kaipuun. En niinkään menneeseen, vaan turvallisuuteen. Olen turhautunut, pettynyt ja ollut vähättelyn kohteena niin paljon viimeisen 6 kuukauden aikana, etten ole ymmärtänyt eläväni peloiltani ollenkaan.
Unohdin elää täyttäessäni muiden tarpeita ja täyttäessäni muiden haluja. Keskityin muiden miellyttämiseen niin paljon että unohdin itseni... Ja kun ihminen unohtaa itsensä, hänellä ei ole kaikki hyvin, se on niin sanottu avunpyyntö.
Kukaan muu ei sitä kaiketi ole huomannut, mutta huomasin edes itse.

Minulla on psykiatrin aika perjantaina...
Teen jotain, mikä olisi pitänyt tehdä jo kuusi vuotta sitten, ehkä sen jälkeen joku vielä haluaa minut vierelleen ja sanoo rakastavansa minua.
Menneisyys on kaunista.
Omistan kauneimmat kolme vuotta mitä kukaan muu. Ainakin omin silmin kellään muulla ei ollut kauniimpaa kolmea vuotta. Mutta toivottavasti, luultavimmin, koen vielä kauniimpaa aikaa...
Täytyy vain hoitaa asiat kuntoon.
Aivan kuten ruoste Pontiacin ovesta.
Aivan kuten tämä kaipuu sisälläni.
Joku avaa vielä oven.

~Darkie

Consider me as you.

Sus saatana! Mun autosta löyty ruostetta!

Aina jos odottaa jotain ihmisiltä ni sit ne kusettaa ja pettää ja vittu sanon minä.
Kehenkään ei pitäis luottaa tai odottaa keltää mitään...
Toiset saa mitä haluaa, minä elän spontaanisti päivän kerrallaan.
Tai sit kaks päivää kerrallaan koska tuo auto vaatii joskus 48 tuntia vaikka tunteja vuorokaudessa vaan 24... Mut se on kaikki sen arvosta mun mielestä.

Flunssaki iskee niskaan kokoajan :F
Tylsääki on nii vitusti kokoajan.

Ärmörmrrgrphff...
Sais edes töitä perkele :I

Lähen sit ajaa tankin tyhjäks. Pyh.

~Darkie

En tiedä, olenko kokenut upeampaa tunnetta, kuin se, että ajaa tyhjällä,
hiljaisella ja keltaisesti valaistulla tiellä, kuuntelee moottorin huminaa ja
katsoo kuinka tie vilkkuu silmissä ja maisema vaihtuu kiivaan vilkkaan,
samalla, kun CD'ltä pärähtää soimaan Skid Row - 18 and life.

Painat kaasua ja kykenet kuvittelemaan tuulen hiuksiisi ja kasvoillesi kun
painat tietä pitkin näiden sanojen saattelemana;

"18 and life you got it,
18 and life you know,
Your crime is time and it's
18 and life to go"

Ainoa mikä uupuu, on joku jonka kanssa jakaa tämä hetki.
Yön pimeinä tunteina on ainakin joku, joka nauttii siitä mitä muut eivät näe.

"Tequila in his heartbeat, his veins burned gasoline.
It kept his motor running but it never kept him clean.
They say he loved adventure, rickys the wild one.
He married trouble and had a courtship with a gun.
Bang bang shoot em up, the party never ends."

~Darkie kiitää yöhön

(ikävä kyllä, se tosiasia että autoni oli poissa kaksi viikkoa ja KÄYTÖSSÄ sen ajan, ja se, että mitä siellä on SAATTANUT tapahtua, kuvottaa minua ja pilaa hyviä muistoja auton ajosta viimevuodelta... eikö mikään ole enää pyhää? pliis, korjatkaa joku mut jos olen väärässä, vaan tuskin, penkkiä oli muutettu)