Usein tuntuu tosi yksinäiseltä.
Kun ei oikeestaan ole kavereita... Enkä tiiä oisko mun kaverisuhteet yhtään sen parempia, jos asuisin pääkaupunkiseudulla...
Tuskin mulla enempää kavereita ois vaikka siel asuisinkin, ja paikkakunnasta huolimatta mun sosiaaliset taidot on _paskat_. Ei se muuttuis.
Joskus mulla oli ihan hyvin kavereita. Kunnes ensimmäinen muutti pois.
Sit alko opiskelut.
Sit tuli kaikille kiire.
Sit tuli paljon kaikkee, mitä täysikäsyys tuo mukanaan.
Sit tuli uusia kavereita kavereille.
Sit ei enää aika riittänykkään vanhoille.
Sit jäädään yksin...
Onhan mulla kerran viikossa Deiga... Vuokraheppa kelle juttelen...
Ja toki mul on Mika... Mut ei suhteessa eläminen korvaa ystäviä. Ei se koskaan korvaa niitä. Se vaan täyttää elämää vähän enemmän.
Tosin se, että asuu kaukana kaikista tuntuu sit taas näyttävän sen, et ketkä jaksaa panostaa siihen, että ystävyys säilyy.
Mähän oon taas menossa Espoossa käymään 1.-2.10., tapaan ohessa yhen ystävän.
Onhan se yks parempi kun ei yhtään...
Välillä on hirmu yksinäinen olo, kun huomaa, ettei oo ketään kelle soittaa ja jutella siitä, mitä teki tallilla tänään, miten pässejä kissat on, kuinka Pörrö kasvaa nopeesti...
Tai sitä, että kuinka paljon mun ystäviä mä oikeesti rakastan <3
~Darkie